Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla

Kaupallinen yhteistyö MagnumLive Oy , kiitos lipuista

Kesällä joka päivä on tanssipäivä, myös sunnuntai! Ja hieno päivä 3.7. olikin! Sadekuurot olivat pyyhkäisseet kaikkein pahimman helteen ja alkuillan lämpö helli tanssijoita. Turun Uittamon lavalla tanssitaan sunnuntaisin 18-23 aina elokuun loppuun asti, ja yhtyeitä sekä huippusolisteja riittää moneen makuun. Uittamon etuna on rauhallinen viikonlopun ilta ja sopiva ajankohta. Tanssit alkavat riittävän aikaisin, jotta maanantaina töihin lähtevät ehtivät nukkumaan ja toisaalta kesälomasta nauttivat voivat jatkaa vielä eteenpäin kaupungin sykkeeseen. Myös ikäihmisille ajankohta on riittävän aikainen, sen huomasin tanssiyleisöstä. Kaikenikäistä väkeä oli paikalla. Ja se, ylisukupolvinen yhteisöllisyys saman asian äärellä, on lavatanssien rikkaus.

Jatka lukemista ”Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla”

Revyy, seikkailu vai musikaali? – Kesäteatteria moneen makuun!

On livekulttuurin aika! On kesä ja siis kesäteattereiden aika! Onneksi Turusta ja lähiympäristöstä löytyy valtavasti tarjontaa, on ammatti- että harrastajateattereita moneen makuun. Erityisesti kesäisin huomaa teatteriharrastuksen laajuuden ja suosion, kun tuntuu, että joka niemennokkaan tupsahtelee esityksiä. Mikäs sen mukavampaa. Enkä sitä ihmettele. Teatteriperheessä löytyy rooli ja paikka jokaiselle, eri asioita taitavalle, eri näköiselle ja kokoiselle tyypille.

Itselläkin on selvästi kaipuu elävän kulttuurin pariin, ahmaisin heti kesäkuussa kolme kesäteatteria. Tässä kirjoituksessa niputan ne yhteen, mutta tarkoitus ei ole vertailla eri lajityyppejä tai esityksiä keskenään. Kesäteatteristakin löytyy jokaiselle jotakin, oman maun, hetken ja tunnelman mukaisesti. Niin löytyi minullekin…

Jatka lukemista ”Revyy, seikkailu vai musikaali? – Kesäteatteria moneen makuun!”

Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!

Palasin blogin aloitusaikoihin, syyskuuhun 2020, ja muistelin kaunista elokuun iltaa Littoisissa. Iltaa, johon oma tanssini taukosi lähes kahdeksi vuodeksi. Mieli jatkaa sujuvasti elämää haihduttaen kesätuuliin muutaman hiljaisen vuoden, kai halutenkin unohtaa. Kaipuu kesäelämään osoittaa tietä eteenpäin, taakse jäänyt olkoon siellä. Edessäpäin on varmasti monta iloa pulppuilevaa tanssi-iltaa, sellaisia kuin oli torstai 9.6., sellaisia, joiden jälkeen voi sanoa, että onneksi en jättänyt väliin!

Jatka lukemista ”Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!”

Markus Allanin ja Eino Grönin tangotulkinnat elävät

Mistä asti muistan nämä äänet? Postikortti lapsuudesta ja kesämökin lauantai-illoista on hyvin tarkka. Saunan jälkeen tuvan puolella odotti pieni pullo Jaffaa ja patteriradio soitti lauantai-illan tanssimusiikkia. Kuunneltiin, luettiin, pelattiin lautapelejä ja saatettiin myös harjoitella vanhempien opastuksella tanssiaskelia. Ilta-aurinko laski aina kauniina saaren kärjen taakse, ja jostain muualta kaikuivat riehakkaamman juhlinnan äänet. Kuva muistuttaa Pölösen Onnen maa -elokuvaa. Nämä äänet ovat olleet aina. Tango on ollut aina.

Jatka lukemista ”Markus Allanin ja Eino Grönin tangotulkinnat elävät”

Kaikki laivaan, MS Dominoon!

Astu laivaan, stig ombord! Laivassa laivatta, sellainen oli lupaus Linnateatterin MS Domino –revyyllä, ja hupilaivan sisältönä musiikkia, tanssia ja sketsejä viihteellisen pallomeren aalloilla keinuen. Jokainen katsoja osaa varmasti listata stereotyyppisen risteilyn: tungosta ja ylensyöntiä seisovassa pöydässä, juomista, pallomeressä kirkuvia kakaroita, bingon eläkeläisiä, päivätanssien humpat, karaokelistat, yökerhon viimeiset epätoivon hetket, lisää juomista ja vielä enemmän juomista. Jokaiselle jotain. Näistä löytää sekä tosielämän komedioita että tragedioita. Ennen esitystä mietin sitä, löytyykö myös jotain uutta naurettavaa ja oivaltavaa näkökulmaa laivan työ- ja huvittelumaailmaan.

Jatka lukemista ”Kaikki laivaan, MS Dominoon!”

Närproducerat-teos tanssii keittiöiloa kaikille aisteille

Kotiin tullessanikin maistoin vielä valkosipulin maun suussani. Ja vastaleivotun sämpylän, nammm… ja liikkeen, tanssin, tuoksujen, äänten ja elävän esityksen maun. Koreografi-tanssija Sandrina Lindgrenin sooloesitys Närproducerat ruuanlaitto tanssina lumosi kuin vastaleivottu, kuohkea ja rakkaudella leivottu pulla. Raaka-aineina sekoittuivat liike, äänitausta, kotoisan keittiön lavastus. Mausteina täydensivät valmistuvien ruokien tuoksut, autenttiset keittiöäänet ja kostean kevätillan hiljainen rauha. Sokeroituna kirsikkana pullan päällä komeili elävälle yleisölle tarjotun tilaisuuden ainutlaatuisuus.

Jatka lukemista ”Närproducerat-teos tanssii keittiöiloa kaikille aisteille”

Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021

Eilen, torstaina 3.12. iltapäivällä, minun piti istua toistamiseen Nokia-näytelmän katsomossa Turun kaupunginteatterissa. Näin ennakkoesityksen maanantaina 23.11. ja tuolloin kirjoittelin jo innoissani ylös ajatuksia ja tuntemuksia näytelmästä. En ollut ennakko-oletuksistani huolimatta pitkästynyt tai kyllästynyt, päinvastoin. Näytelmä osoittautui oikeinkin viihdyttäväksi tarinaksi, kertomukseksi, jossa rikkauksia jauhanut kalevalainen sampo pudotetaan lopulta aaltoihin. Mieleeni palautui näytelmäkirjailija Sami Keski-Vähälän ja ohjaaja Mikko Koukin edellinen yhteinen suursaaga, Taru sormusten herrasta. Tässäkin työssä näin yhtä onnistunutta tiivistämistä ja näkökulman valintaa.

Jatka lukemista ”Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021”

Nektaria tulisieluille – Tango de mi Alma

Kuka voi kirjoittaa umpirakastuneena rakkaastaan jotain negatiivista!? Tämä rakkaus on kestänyt vuosikymmeniä ja polttaa edelleen. Liekkeihin se roihahti täsmällisesti 16.5.1997, kun maailmanluokan tangomusikaalikiertue Tango Pasion vieraili Turkuhallin Elysée Arenalla. Konserttilippu lepää edelleen esitteen kanssa tallessa levynkansien välissä, rakastuminen maksoi minulle 240 markkaa. Rakastuin argentiinalaiseen tangoon. Aksentteihin, viipyilyyn, kiihkeyteen, tuleen ja jäähän. Rakastuin bandoneoniin.

Jatka lukemista ”Nektaria tulisieluille – Tango de mi Alma”

Kesän viimeinen valssi Littoisten lavalla

Kun saavun Littoisten lavalle Kaarinaan, ensimmäisen setin musiikki vastaanottaa minut. Lavalta kaikuu du-du-dudu-du-du, Stand by me, mukavasti rullaavana stemmalauluna. Ihailen hetkisen hiekkarantaa, järveä ja kaukaa näkyvää Littoisten Verkatehdasta. Astun sisään hikisenlämpimään lavatunnelmaan. Kyösti Mäkimattilan ja Varjokuvan musisointi on jo lämmittänyt tanssijat ja tanssijat ilman.

Jatka lukemista ”Kesän viimeinen valssi Littoisten lavalla”