taidenäyttely – Kulttuurikuplia

Modernien naisten seurassa Helenen juhlissa

Published on 21.7.202221.7.2022 julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Jotenkin nolotti, kun en ollut muistanut Helenen merkkipäivää. Hän olisi varmasti pitänyt, jos olisin kiikuttanut mukanani keskelle salia pylvään, jolla olisi komeillut vati hedelmiä, mielellään sellaisia hitaasti pilaantuvia, jotta hän olisi ehtinyt niitä omassa tahdissaan maalata. Ehkä vihreitä tai punaisia omenoita. Päivä, jolloin kävin katsomassa Moderni nainen -näyttelyn, oli Helene Schjerfbeckin (1862-1946) syntymäpäivä 10.7.2022, syntymästä tasan 160 vuotta. En siis myöskään myöskään muistanut Suomen kuvataiteen päivää, mutta ehkä juuri se kuitenkin alitajuntaisesti veti minua Turun taidemuseoon. Siis anteeksi. Mutta! Mutta jokainen päivä on kuvataiteen päivä. Taidetta nykyaikana on erottaa, mikä on katsomisen arvoista, mikä kuvahälyä. Museon suojiin on hyvä hakeutua piiloon valikoitujen kuvien äärelle, vaikka kolmeksi tunniksi ihailemaan neljän taidokkaan uranuurtajan Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin (1869-1954), Sigrid Schaumanin (1877-1979) ja vähiten tunnetun, Elga Sesemannin (1922-2007) palettiveisten linjoja.

Jatka lukemista →

Omar Victor Diop kuvaa eilisestä huomiseen

Published on 20.4.20221.5.2022 julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

The best way to share the future is to share the past.
Omar Victor Diop kertoo videolla (2015) projektistaan Diaspora (2014).

Mitä tiedän senegalilaisesta nykytaiteesta? Länsiafrikkalaisesta… edes afrikkalaisesta? Tietämättömyys ei varmaan ole mitenkään tavatonta, mutta muistutus siitä, missä kulkee oma kansainvälisyyden raja. Oma tietämykseni rajoittuu musiikkiin, ja siinäkin aikoja sitten opiskeltuihin tietoihin griooteista, koransoittajista ja mbalax-musiikista. Visiot Afrikasta saavat silmien edessä vilisemään enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä mielikuvia värejä tulvivista kankaista, vilkkaasta puheensorinasta ja äänekkäästä kaupankäynnistä. Kuulostaa samalta kuin Suomesta tiedettäisiin Kalevalan runonkeräily… Tästä lähtökohdasta tietämyksen suunta oli vain kasvava ja koin erityisen kiehtovaksi ja kasvattavaksi käydä katsomassa Turun taidemuseon Omar Victor Diop -näyttelyä, jossa taiteilijan valokuvateoksia löytyy seitsemän vuoden spektrillä.

Jatka lukemista →

Muista unohtaa kaikki, kehottaa Osmo Rauhalan näyttely

Published on 29.1.20221.5.2022 julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Se tunne, kuin Jacques Cousteau´n Meren salaisuudet -ohjelmasta joskus lapsena. Jättilaisrausku lipuu valtameren pimeydestä kuvaajaa kohti, leijailee hiljaa kameran yli ja häviää jälleen jonnekin pimeyteen. Kaukaa yltä kajastaa ohuesti pinnan valoisuus. Ja pinnalle tullessa kuvaaja, katsojakin, huoahtaa ja riemuisee: ”Minä näin sen! Minä koin sen!” Samanlaisen ihmeellisen, elämän käsittämättömyyden kokemuksen saavutin Osmo Rauhalan näyttelyssä Muista unohtaa kaikki Aboa Vetus Ars Nova -museossa. Näyttelyn jälkeen pidätelty hengitys vapautuu huoahdukseen: Miten suuri kokemus!

Jatka lukemista →

Lapsen silmin Kaipiaisen fantasiamaailmassa

Published on 29.9.202012.12.2020 julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Päällimmäinen ajatukseni nähtyäni keramiikkataiteilija Birger Kaipiaisen (1915-1988) näyttelyn Turun taidemuseossa oli: Tämä näyttely olisi pitänyt katsoa lapsen silmin ja lapsen olisi tämä mukava nähdä! Teokset ovat fantasiaa ruokkivia, mutta esittäviä, luonnon- ja ihmisläheisiä, herkästi tai tehokkaasti värikkäitä, koristeellisia ja selkeitä. Jos teoksia vielä saisi koskea, niiden muodot avautuisivat lisää, ja kosketuksen kautta myös näkövammaisille. (Selvyyden vuoksi: koskeminen teoksiin on kielletty!) Teen siis matkan uudelleen, lapsenomaisesti, yrittäen säilyttää sen fantasia-, satu- ja luontomaailman, jota Kaipiaisen taiteesta ajatuksiini tulvi.

Jatka lukemista →

Onnenhetkiä Liilin kanssa

Published on 7.9.202012.12.2020 julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Ketään ei ole onnelliseksi luotu vaan elämässä on onnellisia hetkiä. Jotkut huomaavat ne, jotkut taas jäävät odottamaan, koska se onni tulee ja potkaisee. Onni on pieniä jokapäiväisiä hetkiä, arjen ihmeitä. Näitä pikkuisia onnenhetkiä kannattaa ottaa talteen talven varalle.

Liili Mõtuste, 2006

Minun jokapäiväinen iloni ovat hetket Liilin kanssa! Seinälleni on ripustettu teos Siipi 1 (Tpla 21/30), jonka sain lahjaksi ja muistoksi kaksosteni syntymän jälkeen 2000-luvun alussa. Teoksessa kaksi pientä lasta lepää vierekkäin sykkyrässä linnun tai enkelin siivellä, itse voi päättää kumman. Teos on lempeän varjeluksen symboli ja kovin rakas itselleni. Oli itsestään selvää, että halusin nähdä taidegraafikko Liili Mõtusten muistonäyttelyn Onnen hetkiä. Taidegraafikko Liili Mõtuste (1950-2008) olisi tänä vuonna täyttänyt 70 vuotta.

Jatka lukemista →