Mistä asti muistan nämä äänet? Postikortti lapsuudesta ja kesämökin lauantai-illoista on hyvin tarkka. Saunan jälkeen tuvan puolella odotti pieni pullo Jaffaa ja patteriradio soitti lauantai-illan tanssimusiikkia. Kuunneltiin, luettiin, pelattiin lautapelejä ja saatettiin myös harjoitella vanhempien opastuksella tanssiaskelia. Ilta-aurinko laski aina kauniina saaren kärjen taakse, ja jostain muualta kaikuivat riehakkaamman juhlinnan äänet. Kuva muistuttaa Pölösen Onnen maa -elokuvaa. Nämä äänet ovat olleet aina. Tango on ollut aina.
Niin ovat olleet Unto Monosen tangotkin. Ja Monosen kappaleilla alkoi Markus Allanin ja Eino Grönin konsertti vapunaattona Turun konserttisalissa RNO Tangon säestämänä. Orkesteri pääsi ensin esittelemään tulkintansa linjakkuutta. Unohtumattomilla tulkinnoilla aloitti myös Markus Allan. Monosen säveltämä ja sanoittama Erottamattomat kaikui surumielistä, kaihoisaa suomitangoa. Sitä seuranneessa Sokeripala -tangossa laulajan tekstin kerronnan fraseeraus ja laulun dynamiikka istuivat täydellisesti! Välispiikissä taiteilija ja kapellimestari Riku Niemi muistelivat Olavi Virran levyttäneen kappaleen jo vuonna 1954. Sammunut nuotio edusti Monosen yhteistyötä sanoittaja Saukin kanssa. Kolmas tangolegenda, joka olisi kuulunut tähän konserttiin ja tangotulkitsijoiden joukkoon, olisi tietysti ollut Reijo Taipale. Kullervo Linnan kynästä syntyi jo 40-luvulla tango Iltarusko, jonka Markus Allan levytti 1980-luvulla. Tähän linkatussa versiossa kuuluu tangosäestys parhaimmillaan, sellaisena kuin se konsertissakin nautittiin. Solistin tangotulkinta pääsee lentoon ja oikeuksiinsa oikean tango-orkesterin säestämänä. Siinä pitää olla oikeat akustiset instrumentit, jousiston sävyjä pizzicatosta leveään arco-mattoon, harmonikka ja taitava komppiryhmä. Erityisesti jousiston dynamiikan vaihtelut ihastuttivat turkulaisille rakkaassa Punaiset lehdet -tangossa, joka Viherluodon veljesten yhteistyötä.
Eino Grön aloitti oman settinsä kevätiltaan sopivalla Valkovuokot-tangolla. Tulisuudelma, El Choclo löytyy Grönin repertuaarista jo 60 vuoden takaa, levytys on vuodelta 1963. Tämän kappaleen matkaa kuultuun nykyversioon sävyttää selvästi argentiinalaisuus ja sanojen kerronnallinen tyyli. ”Gröniläisyys tai Eikan tavaramerkki” syntyy siitä, että orkesteri pitää temponsa, mutta taiteilija rytmittää vuosikymmeniä hioutuneen tulkintansa rytmillisesti hyvinkin eri tahtiin säestyksen kanssa. Arvatenkin tulkinnan vivahteikkuus ja muuntelumahdollisuus pitää esittäjän mielenkiinnon kappaleeseen yllä yli vuosikymmenten. A. Malandon Guapita on kulkenut Grönin mukana myös lähes yhtä pitkän matkan. Itse ihastuin myös kuulemaani Danny Malandon instrumentaaliversioon samaisesta kappaleesta.
Tango d’Amore tunnetaan Rocco Granatan hittinä 60-luvun alusta. Eino Grön kertoi tämän tangon yhteydessä olleensa ensimmäistä kertaa keikalla Turussa 65 vuotta sitten, 50-luvun lopulla. Aplodien paikka, ehdottomasti. Kuvittelin mielessäni, miten Tango d’Amore on valloittanut Grönin tulkintana Turun lavoilla, Hirvensalon Peurakalliolla, Uittamolla… silloin omien vanhempieni nuoruudessa. Alkuperäislevytyksessä viulu pääsee esille luomaan lisää romantiikkaa. Yksi omista suosikkitangoistani ja Grönin suosikkilevytyksistä on Ennen kuolemaa – Avant de mourir, jossa laulajan äänensävyt vaihtelevat pehmeän haikeista forten voimaan. Ja orkesterisovituksessa puhaltimien kuviot tuovat keveyttä muuten tuskaiseen tangosävyyn. Unto Monosen Iltaan syttyvät lamput päätti konsertin ensimmäisen puoliajan ja istui sanoitukseltaan mukavasti vappuun ja kevään iloon.
Ilta himmenee
ja ruudun takaa hämy sininen
Hiipii huoneeseen
ja verhoo vaipallaan
Päivä kiireinen on mennyt
jääden joukkoon muistojen
Takaisin se ei
voi tulla milloinkaan
Jälleen iItaan syttyvät lamput
Valon välkettä luoden
Loistaen hämärään
Kutsuu ilta tuhansin riemuin
Tule huolesi heitä
Luotu oot elämään
Väliajalla pääsin keskustelemaan taiteilijoiden ja kapellimestarin kanssa. Riku Niemi ylläpitää ja uudistaa ansiokkaasti orkesterinsa kanssa niin tangon kuin evergreenien perintöä. Toivoisin laajemminkin arvostettavan oikean orkesterin saundia ja useita muusikkoja työllistävää kokoonpanoa. Onneksi on RNO! Vanhoissa levytyksissä kuulee, miten monipuolisesti soittimia ja niiden mahdollisuuksia on käytetty. Orkesteri on ollut akustinen, tottakai, ja kokoonpano riittävän suuri. Riku Niemi kertoikin yhden johtoajatuksen tässä konsertissa olevan vanhojen sovitusten tuomisen tähän päivään, niiden uudelleen virittämisen ja menneen ajan kunnioittamisen alkuperäisellä orkesterisaundilla.
En oikein ihailultani osannut kysyä Markus Allanilta ja Eino Gröniltä mitään järkevää. Pääsimme kuitenkin mukavaan vauhtiin keskustelussamme musiikillisesta vuoropuhelusta eri sukupolvien välillä. Musiikki on jatkuvaa vuorovaikutusta, ei niin että vain nuoremmat oppivat vanhemmilta, vaan oppimista tapahtuu molempiin suuntiin. Musiikki elää koko ajan ja myös tulkinnat elävät. Ja uskonkin Riku Niemen kaltaisten multitalenttien rikastuttavan konkareiden musiikkinäkemyksiä ja tämänkaltaisessa yhteistyössä olevan omanlaistaan latausta ja energiaa molempiin suuntiin.
Vaikka tähän kirjoitukseeni liitänkin linkkejä, olen ehdottomasti elävän musiikin kannattaja. Tämän konsertin kaltaisia tilaisuuksia on harvoin tarjolla. Itseni se johdatteli kuuntelemaan eri vuosikymmenien levytyksiä ja tulkintojen muuttumista vuosien aikana. Kuuntelemalla taiteilijaa tässä ja nyt, yhdistämällä kuultu levytyksiin ja kirjallisuuteen, saa musiikillisen elämänkertakuvan parhaimmillaan. Ja tottakai näitäkin herroja kuulisi mielellään siellä kaikkein oikeimmassa ympäristössä, tanssilavalla kauniina kesäiltana!
Toisella puoliajalla matkustettiin Markus Allanin kera ensin Raaheen, josta 1860-luvun alussa seilasi parkkilaiva Argentiinaan Tangon kotimaa -kappaleessa. Orkesteri esitteli tuttua monipuolisuuttaan laulamalla mukana ”jäi tango vaan” (yleensä RNO:n konsertteihin kuuluu joku kiva jippo…). Sordinoitu jousisto antoi tilaa saksofonille tangossa Soidessa tangon ja loisteessa kuun ja sitten liideltiinkin kohti bravuureita: Sateinen ilta, Jani Uhleniuksen sävellys Jarkko Laineen sanoihin Illan varjoon himmeään ja Pilvet karkaa, niin minäkin, joka tunnetaan Allanin esiintymisestä Aki Kaurismäen elokuvasssa Kauas pilvet karkaavat. Tässä kappaleessa taiteilija tuntui todella syttyvän ja koko tulkinta nousi siiville! Hieno!
Kapellimestari Riku Niemi on tunnettu erityisesti sovittajana, mutta myös säveltäjänä ja sanoittajana. Illan kruununa loisti sävellys, jota en olisi ennalta voinut arvata. No en tietenkään, koska se oli uusi sävellys ja sanoitus! Jos jotain kappaletta toivon taltioitavaksi äkkiä, on se tämä Aina kaiu laulu aamuun. Sävellys oli räätälöity oikeanlaiseksi juuri näille suomitangon äänille, vaikka ei parasta Niemeä omasta mielestäni ollutkaan. Kaunis kappale kuitenkin ja suomalaisuutta kunnioittava mm. Nocturne-lainauksineen.
Konsertin viimeisessä kokonaisuudessa kuulimme Eino Grönin Kyyneleet-tulkinnan sopivalla ripauksella harmonikkaa ja viulua. La Cumparsita alkoi ihanilla pizzicatoilla ja harmonikka soi rytmikkyydessään bandoneonin tapaan. Tässä oli selvä Argentiinan tuulahdus, vaikka jazzillinen piano veikin vähän pohjoisempaan Amerikkaan. Kohtalon tango on yksi tangototeemeista, jonka liitän vahvasti tangohistoriaan. Pidän erityisesti tästä Eino Grönin varhaisesta tulkinnasta. Tunnustan, että olen onnellinen aina, kun kuulen livenä Astor Piazzollan tai Carlos Gardelin kappaleita. Tunnustan myös, että itse pidän aikuisesta Eino Grönistä enemmän sinatramaisissa ja jazzillisissa kappaleissa, joissa myös melodian ja tekstin vapaa tulkinta miellyttää itseäni. Siksi ehkä Carlos Gardelin pehmeä El Día que me quieras , suomennettuna Tuo päivä kun jäät luoksein Jukka Virtasen sanoin, sopi Grönin tulkinnoista ja konsertin kappaleista parhaiten omaan korvaani. Carlos Gardel kuoli jo vuonna 1935 tapaturmaisesti ja Grön levytti kappaleen omien Argentiinan tutustumismatkojensa jälkeen 1997. Kaj Chydeniuksen sävellys Viimeisestä illasta P.Mustapään runoon tuo itselleni aina kovin haikean olon. Ja haikea, mutta ylevä tango-olo jatkui kohti illan viimeisiä kappaleita.
Istuimme kahden tanssilavan luona.
Ja sinä olit kalpea ja kaunis.
Ja hehkui pihlajassa lyhty tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis Marguerita.
Istuimme kahden tanssilavan luona.
Elämä katsoi meitä silmin hämmentävin
ja puhui meille rakkaudesta tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.
Istuimme kahden tanssilavan luona.
Yö takanamme oli niinkuin Suuri Murhe
ja itki meitä molempia tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.
Istuimme kahden tanssilavan luona.
Emme voineet auttaa toisiamme.
Me nousimme ja vaelsimme tanssilavan luota.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.
Toivo Kärjen sävellys Illan viimeinen tango soi nimensä mukaisesti Grönin illan virallisesti viimeisenä tangona. Kaunis jousilinja välisoitossa hiveli korvia. Viimeisestä kappaleesta piirtyi 60 vuoden kaari elokuvaan Toivelauluja vuodelta1961. En voinut kuin ihailla pitkää uraa. Ja pitkän uran ihailu jatkui Markus Allanin ylimääräisessä kappaleessa Liljankukka, jonka sovitus oli vuodelta 1963. Riku Niemi lausui kappaleesta koskettavasti: ”Se oli sota-ajan tango ja on taas. Onneksi jotkut asiat pysyvät puhtaina.” Liljankukka, lumivalkoinen. Eino Grönin ylimääräinen, Sä kuulut päivään jokaiseen, on saanut ensilevytyksensä 1966.
Päällimmäinen tunne, joka vappuaaton konsertista Turun konserttisalissa jäi hehkumaan, oli kiitollisuus. Kiitollisuus musiikista ja kiitollisuus sen tulkeista, jotka ovat jaksaneet monenlaisia musiikin ja elämänvaiheita. En myöskään osannut ajatella tavanneeni legendoja, jos legenda merkitsee jotain pysähtynyttä. Tangon tulkit jäivät mieleen mukavina taiteilijoina ja elinvoimaisina tulkitsijoina. Elinvoima on ominaisuus, joka on laadukkaalla musiikilla. Ja laadukas konsertti syntyy osaavien solistien ja erinomaisen orkesterin yhteistyönä. Tässä konsertissa ei tuotu lavalle vilkkuvaloja, ei edes värivaloja, luottamus musiikin voimaan oli kaikki. Erinomainen musiikki, kuten tämän illan kappaleet, hengittää ja elää. Se riittää. Siitä syntyy musiikin lumo.
Riku Niemi Orchestran kotisivut
Markus Allanin esittely Wikipediassa
Eino Grönin esittely Wikipediassa
Artikkelin pääkuva: Martti Kainulainen / RNO:n lehdistökuva
Ylen Elävä arkisto: Eino Grönin tangotulkintoja
Ylen Elävä arkisto: Markus Allan Tangon parissa
Ylen Elävä arkisto: Miten minusta tuli minä, Eino Grön
Yle Elävä arkisto: Tangoklassikkoja
Artikkelin pääkuva: Martti Kainulainen / RNO:n lahdistökuva
maisemakuvat: Pixabay, free photos
ryhmäkuva Kulttuurikuplia-blogin
Kulttuurikuplia 