On livekulttuurin aika! On kesä ja siis kesäteattereiden aika! Onneksi Turusta ja lähiympäristöstä löytyy valtavasti tarjontaa, on ammatti- että harrastajateattereita moneen makuun. Erityisesti kesäisin huomaa teatteriharrastuksen laajuuden ja suosion, kun tuntuu, että joka niemennokkaan tupsahtelee esityksiä. Mikäs sen mukavampaa. Enkä sitä ihmettele. Teatteriperheessä löytyy rooli ja paikka jokaiselle, eri asioita taitavalle, eri näköiselle ja kokoiselle tyypille.

Itselläkin on selvästi kaipuu elävän kulttuurin pariin, ahmaisin heti kesäkuussa kolme kesäteatteria. Tässä kirjoituksessa niputan ne yhteen, mutta tarkoitus ei ole vertailla eri lajityyppejä tai esityksiä keskenään. Kesäteatteristakin löytyy jokaiselle jotakin, oman maun, hetken ja tunnelman mukaisesti. Niin löytyi minullekin…

POLIITTISIA SKETSEJÄ IDYLLISESSÄ TELAKKAYMPÄRISTÖSSÄ

• Linnateatterin Fölin alta -revyyn ensi-ilta Ruissalon telakalla 2.6.

Revyytykkäämisennusteeni on yleensä varsin huono. Olen kohtuullisen hevin draaman ystäviä ja odotan aina vähän säikkynä, miten komediat, farssit – revyystä puhumattakaan – saavat käännettyä minut puolelleen. Seuraan myös todella huonosti aikaani erityisesti television ja suoratoistojen suhteen, enkä pidä kisailuista ja visailuista, joten en välttämättä osaa nauraa niistä tehdyille parodioille. En seuraa julkkiksia, varsinkaan sellaisia, joilla ei ole mitään muuta substanssia kuin julkisuus. Aika ankea tyyppi käännettäväksi nauramaan siis 😉 MUTTA! Linnateatterin Fölin alta -esitystä ajatellen puolellani oli kaksi etua. Turkulaisuutta olen seurannut koko ikäni, ajoittain jopa kaupungin työntekijänä. Politiikkaa, varsinkin paikallispolitiikkaa, no sitä tulee seurattua jonkun verran, pitäähän omien verorahojen käyttöä tarkkailla.

Fölin alta koostaa yhteen paikallisia ja valtakunnallisia poliittisia ilmiöitä ja henkilöitä. ”Päätön revyy päättäjistä” mainostaa esittely. Päätön tarkoitti tässä tapauksessa erityisen taitavien näyttelijöiden erinomaisen päättömän mainiosti karrikoimia hahmoja. Emmi Kangas, Pihla Penttinen, Jukka Kuronen ja Mikael Haavisto tekivät aikamoisen tyyppimaratonin, huh, ja erinomaisesti tekivätkin! Kyllä pohjatyö oli tehty ja poliitikoista kaivettu esiin maneerit, erikoispiirteet ynnä muut tuttuudet, ja mainion näyttelijätyön myötä jaksoin seurata helposti koko esityksen. Näyttelijätyö myös kannatteli iltaa silloin, kun viihdemaailmasta kirjoitetut jutut eivät itselleni auenneet. Mikä ihme nyrkkeilyottelu? En vapaaehtoisesti katso mitään yökyläilijää enkä muistele vihtiläispoliitikon sanomisia jossain tabloidilehdessä… Mietiskelin talvella näkemääni Linnateatterin M/S Dominoa, jossa risteilyteema kannatteli alusta loppuun. Tämä revyy ei saavuttanut samaa tasoa, vaan hajosi ja tempoili liikaa – ehkä useasta kirjoittajasta johtuen?- valtakunnan ja paikallisaiheiden koosteeksi, jonka sketsien epätasaisuus välillä nosti, tiputti, nosti, tiputti… Yleistajuttavat aiheet, kuten puoluesilmälasit, toimivat itselleni. Kipinää tai ehkä aidon ärsytyskipinän saivat aikaan pohjoisturkulaisessa meikäläisessa monetkin Turun keskustan epäonnistuneet rakennushankkeet, olkoonpa nimeltään vaikka Turun tauti. Ja kun ärsyttää riittävästi, ei pysty enää nauramaan. Poliittisista aiheista kirjoittaminen on tulenarkaa työtä. Aidoimmat naurut nauroin kotiinpalaavan poliitikon sohvakohtauksessa. Ja Aurajoen vesi! Siitä tehty oivaltava sketsi raikasti kuin kesäinen aamuyön kylpy keskikaupungin suihkulähteessä. Musiikki pelasti ja nosti mukavasti, sitä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Mutta uskon, että jokainen naurunsa tästä saa, niin sain minäkin.

Ruissaloon kannattaa saapua hyvissä ajoin ja viettää siellä vaikka iltapäivää ennen teatteriesitystä. Voi käydä kulttuurikuntoilemassa ja nauttia useissakin paikoissa lenkkikahvit. Ruissalon telakan alueesta on kyllä sanottava, että se on paikkana helmi, ja helmi myös kesäteatteripaikaksi. Venevaja toimii oivallisesti kohtuullisen kokoisena avoimena salina. Sen saimme ensi-illassa kokea, kun rankkasade ropisutteli jossain vaiheessa kattoon. Se kuuluu kesään, ei haitannut yhtään, päinvastoin, se toimi kesäisenä äänitehosteena. Kyllä täällä voisin jatkossakin käydä. Löytyisikö ohjelmistoon jotain merihenkistä, paikkaan sopivaa…?

Fölin alta -esittely Linnateatterin omilla sivuilla

PETER PAN 2.0 SEIKKAILEE TAIVAAN JA MEREN SINESSÄ

• Turun Kesäteatterin Peter Pan– näytelmän ensi-ilta Vartiovuorella 17.6.

Odotin vartiovuoren teatterin Peter Pania, koska suorastaan ikävöin lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmistoa. Etukäteen mietiskelin, että neljä- viisivuotiaille tämä voi olla koronan vuoksi ihka ensimmäinen teatterikokemus… Kuuntelin nuorimpien katsojien reagointia ja pohdin, mitä he mahtavat oikeasti tästä ymmärtää. He riemuitsivat varmasti jo pelkästä (uudesta) kokemuksesta, mutta ihan nuorille en usko tämän esityksen toimineen. Odotin itse seikkailua, hyvin toiminnallista seikkailua. Taivaan sini oli ensimmäisellä puoliajalla kovin vajaa tai jopa tyhjä. Tarina lähti käyntiin, mutta olisin kaivannut enemmän äksöniä. Onneksi pohjalla olevan tarinan sekä tutut että muutetut elementit tunnisti. Ensimmäisellä esityspuoliskolla moni hauska asia toimi puheen tai äänitehosteen avulla.

Uusi Tom Petäjän dramatisointi herätteli varmasti aikuisia kohtaamaan itsensä kaiken vauhdikkaan arkikohelluksen keskellä ja herkän lapsen sisällään. Esitys kosketti eniten, kun Jukka pyysi äidiltään: ”Minä halusin, että sinä löydät minut, näet minut.” En oikein osannut suhtautua tähän dramatisointiin. Välillä nauroin kippurassa ”sairaanmakeita” Samu Loijaksen ja Joonatan Perälän tompetäjämäisiä äijämerenneitoja ja hykertelin aikuisille tarkoitettuja vitsejä. Välillä surkuttelin, kun olisin halunnut nähdä lastentasoista komiikkaa, lapsena lasten joukossa nauraen. Sitä esittivät parhaimmillaan koheltavien merimiesten joukko. Lapsille aukeni varmasti myös äidin ”hemmottelukäsittely”.

Mikä tahansa esitys on parhaimmillaan, kun esittämisen ilo välittyy katsojalle. Tauon jälkeen toiminta ja vauhti lisääntyivät. Koin ja näin huippukohdan suuressa musiikkibattlessa (musiikki: Kari Mäkiranta) merimiesten ja lasten välillä. Nuori esiintyjäjoukko nousi siinä selvästi siivilleen. Tässä oli sitä nuorta energiaa ja tehoa, jota olisi saanut hyödyntää enemmänkin! Kaiken kaikkiaan pisteet nuorille näyttelijöille, joista osa oli ensikertalaisia. Ja kyllä Elia Karlsson sopi Peter Panin rooliinsa kymppi plussan verran. Eläköön lapset, nuoret, mielikuvitus ja seikkailu!

Jos Ruissaloon kannattaa saapua hyvissä ajoin, kannattaa niin tehdä Vartiovuorellakin. Vehreästä Turun keskustasta voi nauttia ja parkkipaikan varmistaa käymällä Vartiovuorenmäellä piknikillä ja tutustumassa teatterin viereiseen, uudistettuun, tarinalliseen Luostarimäen käsityöläismuseoon hyvissä ajoin ennen teatteriesitystä.

Peter Pan -esittely Turun Kesäteatterin omilla sivuilla

NUNNIEN JA KONNIEN GRUUVIT MUUVIT PAIMIOSSA

• Paimion teatterin Nunnia ja konnia -musikaalin toinen ilta 19.6.

Turkulaisen on erittäin helppo löytää tiensä Paimion kesäteatteriin. Omaa tietäni helpottaa paikkaan kuin paikkaan musiikki, myönnetään. Sister Actin, suomeksi Nunnia ja konnia, olen katsonut moneen kertaan elokuvana ja Turussa myös kesäteatterin näyttämöllä. Tässä esityksessä Deloris van Cartierin roolissa nähdään Merita Seppälä, jonka työskentelyyn Myrskyluodon Maijana miellyin 2019 Vuohensaaren kesäteatterissa. Enkä pettynyt nytkään, päinvastoin. Kyllä tässä Deloriksessa on potkua ja ääntä!

Ennen kaikkea Paimion esitys vakuutti kokonaisuutena. Kun musiikki on vetävää, juonenkäänteet jännittäviä, hahmot hyvis-pahis -akselia ja taitavan käsikirjoituksen päälle rakennetaan (koronankin ansiosta) huolella ja tarkkuudella, kaikki osa-alueet huomioiden, ei varsinaisia heikkoja lenkkejä jää. Niitä ehkä pelkäsin, kun on kyse kuitenkin harrastajateatterista, mutta yllätyin myönteisesti.

Pisimmän korren vetivät pääosan esittäjät Merita Seppälä ja kaunisääninen poliisi Ricky ”the Hiki” Jukka Valtanen. Kuoron muutoskehitys ja nunnien tyypittelyt osuivat nappiin. Miia Vaajanen tulkitsema Maria Robert nousi erinomaisena tulkintana esiin nunnajoukosta. Muutenkin nunnista välittyi esiintymisen ja musiikin riemu tismalleen oikealla tavalla. Konnat saavatkin siinä ohessa olla vähän tyhmänoloisia ja kömpelöitä, vaikka kyllä Niko Hurskaisen esittämästä Curtis-gangsterista löytyi se bailaava, letkeälanteinenkin puoli.

Erityisesti musikaalien rakastajaa ilahdutti kuoron sointi ja Roope Kivimaan johtaman orkesterin svengaavuus. Jäin kuuntelemaan ja katsomaan pienen, mutta tehokkaan orkesterin funkkaavaa jamittelua niin, että näyttämön tapahtumat meinasivat jäädä hetkellisesti kakkoseksi. Ja se, jos mikä on hyvä merkki!

Kesäteattereissa odotan aina jännityksellä ulkoilman tekevän jonkinlaisia tepposia. Joskus taivasalla tapahtuva esitys saa myös viimeisen silauksen luonnosta. Niin tapahtui, kun abbedissan (Hanna Suomi) kammiokohtauksessa ääninauhaa täydensi linnunlaulu. Oltiin kuin luostarin puutarhassa. Kesä ja kesäteatteri, ahh ❤

Nunnia ja konnia -esittely Paimion teatterin sivuilla

Nunnia ja konnia -musikaalin traileri

Sain katsoa kaikki kolme esitystä kutsuvieraslipulla, kiitokset, Linnateatteri, Turun Kesäteatteri ja Paimion teatteri!

Kuvat:

Peter Sebastian / Linnateatteri, Pasi Leino / Turun Kesäteatteri ja Jan Sundman / Paimion teatteri. Artikkelin pääkuvassa Helinä (Asma Marouf) ja Peter Pan (Elia Karlsson).