Kertooko teatteri eniten katsojastaan? Siitä, millaisilla silmälaseilla kulloisenakin hetkenä katsoo esitystä ja mihin mieli tarttuu? Anaïs Ninin sanoin: ”Emme näe asioita niin kuin ne ovat, näemme ne niin kuin itse olemme.” Tänä kesänä olen katsonut teatteria -ja itseäni- selviytymisen, sopeutumisen, suvaitsevuuden ja muutoksen silmälasein. Elämänmuutostematiikka ei ole kaukainen eikä epäonnistunut lähtökohta teatterinteon lähtökohdaksi. Eikä edes tarvitse kysyä, syntyykö siitä draamaa, olipa laji sitten lastenteatteri, musikaali tai musiikkia sisältävä puheteatteri!
Itselleni nousivat yhdistäviksi kysymyksiksi kolmen kesäteatteriensi-illan jälkeen: ”Voinko ja saanko toimia, pystynkö toimimaan haluamallani tavalla? Kenen ehtoja eniten noudatan, ketä kuuntelen: omia vai ympäristön, itseäni vai ympäröivää yhteisöä?” Oman valinnan ja ympäröivän yhteisön balanssi, henkilöiden yllättäväkin kehitys ja muutos löytyivät niin Turun Kesäteatterin, Paimion Teatterin kuin Salon Vuohensaaren kesäteatterinkin esityksistä.
Jatka lukemista ”Selviytyjiä ja sopeutujia, suvaitsevuutta ja muutosta – kolme ensi-iltaa kesäteatteritarjottimelta”
Kulttuurikuplia 