Kaupallinen yhteistyö MagnumLive Oy , kiitos lipuista

Kesällä joka päivä on tanssipäivä, myös sunnuntai! Ja hieno päivä 3.7. olikin! Sadekuurot olivat pyyhkäisseet kaikkein pahimman helteen ja alkuillan lämpö helli tanssijoita. Turun Uittamon lavalla tanssitaan sunnuntaisin 18-23 aina elokuun loppuun asti, ja yhtyeitä sekä huippusolisteja riittää moneen makuun. Uittamon etuna on rauhallinen viikonlopun ilta ja sopiva ajankohta. Tanssit alkavat riittävän aikaisin, jotta maanantaina töihin lähtevät ehtivät nukkumaan ja toisaalta kesälomasta nauttivat voivat jatkaa vielä eteenpäin kaupungin sykkeeseen. Myös ikäihmisille ajankohta on riittävän aikainen, sen huomasin tanssiyleisöstä. Kaikenikäistä väkeä oli paikalla. Ja se, ylisukupolvinen yhteisöllisyys saman asian äärellä, on lavatanssien rikkaus.

Saavuimme paikalle sopivasti illan solistin, Teemu Roivaisen, aloittaessa ensimmäistä settiään. Ja milläs muulla kuin tangoilla aloitti tangokuningas vuodelta 2014. Miesartisteista Teemu on saanut itseltäni lempinimen The Ääni. Hänen tavaramerkkinsä on äänen kestävyys ja hän pystyy venyttämään yhtä säveltä uskomattoman kauan. Mutta hänen äänensä on myös terve, puhdas, koulutettu, kantava, monipuolinen, sävykäs… Klassikkotangoihin Sinitaivas ja Hopeinen kuu sopii kaikenlainen paisuttelu ja jälkimmäisessä kuultiin äärimmäistä venyttelyä. Itse sanon monesti musiikkitermein lempeänkoomisesti, että Teemulla ”fermaatti jää päälle”. Kun on The Ääni ja sitä osaa käyttää, niin miksei käyttäisi. Toisen setin Hurmio ja Tulisuudelma vakuuttivat, että tangot taittuvat edelleen, ja toivon, että Teemu Roivainen niitä jaksaa edelleen laulaa, vaikka hänen viimeaikaiset uudet kappaleensa ovatkin popimpaa iskelmämusiikkia.

Mauno Kuusiston repertuaari sopii erinomaisesti Teemu Roivaiselle, samoin kuin Georg Otsin tuotanto, jota hän on myös esittänyt. Kertokaa se hänelle päivitettynä versiona tähän aikaan on vähemmän paatoksellinen, mutta yhtä intohimoinen kuin alkuperäinen. Haavekuva -kappaleessa (Portrait of my love) taas itse kaipaan suurta orkesteria, suuria pianoskaaloja ja isoja jousisektioita Steve Lawrencen tai Matt Monron tyyliin. Tosin voin kyllä oikein hyvin saavuttaa mielikuvan Olavi Virrasta laulamassa tätä samaista kappaletta juuri tällä lavalla. Siinä kiteytyykin yksi tanssilavakulttuurin yksi ihanuus. Sitä ei tarvitse kutsua nostalgiaksi, kutsutaan vaikka musiikin äänen kantamiseksi yli vuosikymmenten. Samat kappaleet, jotka ovat kaikuneet hitteinä omana aikanaan, eivät musiikillisista ansioistaan johtuen ole menettäneet tehoaan. Ne toimivat myös omassa ajassamme. Paikan historiallisuus pysyy, mutta nuoret soittajat tuovat kappaleet tähän päivään omina versioinaan. Täällä, tässä ja nyt musiikki kantaa yli sukupolvien.

Rumba on tanssi, jota mielelläni kuuntelen ja katselen. Se sykkii intensiivisenä, kiihkeänä ja syvällisenä. Pitäisi varmaan opetella tanssimaankin sitä… Sydämesi tyhjä huone (I Ragazzi Nell’ Amore) löytyy Teemu Roivaisen levyttämänä, ja Saara Aalto laulaa siinä kaunista vokaalimelodiaa. Sekä se että Satu rakkauden (Historia de un Amor) kimalsivat illan rumbahelminä. Lavoilla näkee kauniita taivutuksia ja venytyksiä, kun rumbantaitajat nautiskelevat viipyillen liikkeissään. Jos nämä kappaleet edustivat klassikko-ohjelmistoa, korvaani kutkuttivat kolmannessa setissä Energian esittämät Tähdet meren yllä ja Eppujen Joka päivä jokaikinen yö rumbasovituksina. Erinomaisesti oivallettua sovitusta! Ja tämähän on täydellisen romanttista rumbalyriikkaa!

Meillä on maailma ja tuulet sen
Sinulle laulan ja sinä kuulet sen
Ja kuitenkin lähelläsi tuskin uskallan hengittää
Vaikka vuoksesi myrkkyä joisin voisin karhuja kengittää

Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja joka ikinen yö jonka sydämeni lyö

Maailma on kaunis vaikka tiedä en
Tiedätkö sinä mitä tarvitsen
Tunnen olevani lähelläsi vaikka kaukana oisinkin
Sen sinulle kertoisin, jos oisit minun ehkä voisinkin

Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen
Joka päivä ja joka ikinen yö jonka sydämeni lyö

Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen
Tiedän mikään ei palaa ennalleen

Maailmassa minne meen
Mitä siellä ilman sinua teen
Jonain päivänä kamppaillen pelkoni sokaisen
Sydän rinnassa pamppaillen tulen luoksesi tokaisen…

San. Martti Syrjä, Eppu Normaali

Mielenkiintoiset kappaleet, ehkä vähän ragtime-tyyliset muotoilut, olivat ensimmäisen setin Vasten auringon siltaa ja Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä. Ainakin rumpali Kevin Knouna sai omat pisteeni uudenlaiselta, raikkaalta kuulostavalla kepittelyllä. Se oli mukavan rapsakkaa ja erilaista kompitusta. Tanssittajani Tapani sanoi näiden tanssien sopineen hänen tanssijalalleen mainiosti. Taisin itsekin löytää sisältäni charleston-tytön tapaisen ja innostua jazzillisempaan menoon.

Jos monipuolisuus näkyi ikähaitarissa, näkyi se myös tanssityyleissä. Jäin katsomaan tanssijoita kappaleissa Katson sineen taivaan ja Eedeniin. Ainakin Uittamon lavalla kaikki tanssityylit olivat käytössä näissä bugg-kappaleissa. Eedeniin-kappale on pari vuotta sitten julkaistu, Roivaisen ja Leevi Laurin yhteistyötä, mutta sovitukseen ovat osallistuneet myös Joonas Almila, Niko Saloheimo, Petri Hokkanen, Ari-Pekka Laukkanen ja Kevin Knouna. Ja kun kappaleen on itse tehnyt, se myös laulajalle ja yhtyeelle sopii ja on mieleistä esitettävää, sen kuuli heti.

Uittamon lava eteläisessä Turussa on monestakin syystä yksi lempilavojani. 8-kulmainen sylinterilava on ideaalin mallinen tanssijalle ja sopivan kokoinen, perinteinen lava, vaikkakin on uudelleenrakennettu tulipalon jälkeen 1990-luvulla. Meren äärellä sijaitsevalla tanssipaikalla on pitkät perinteet ja historiaa, sillä sinne on suunnattu tanssimaan jo 1930-luvulla. Itsekin olen kuullut vanhempieni kertomia tarinoita tanssimatkoista ”Uitulle” ja ”Peurikselle”, Peurakallion lavalle, joka oli aikanaan toinen suosittu lava Hirvensalon saaren puolella, samoilla etäisyyksillä keskustasta. Näkymä ylhäältä Uittamon Paviljongin terassilta kapealle Pitkäsalmelle oli aurinkoisena heinäkuun iltana henkeäsalpaava. Pitkäsalmi kimmelsi ja katse ylsi kauas Hirvensaloon. Merelliseen tunnelmaan pääsi pelkästään katsomalla lokkien lentoa ja ilta-auringossa ohilipuvia purjeveneitä. Hengittelin hitaasti raikkaita meren tuulahduksia, kesää parhaimmillaan.

Joskus saattaa myös parhaita, pysähdyttäviä hetkiä kokea odottamatta, yllättäen. Paviljongista laskeutuessa näkee yhdellä katseella ulko- ja sisälavan. Hidas valssi Vain kaksi nauhaa soi portaita laskeutuessani ja tanssijoiden aalto aaltoili rauhallisesti ylös alas, ylös alas… Hetki vangitsi hypnoottisesti, kuin aalto rannan kiviä vasten. Kappale vie itseni lapsuuteeni ja Vastatuuleen-televisiosarjaan, silloin ihastuin tähän balladimaiseen Six ribbons -kappaleeseen. Tämän parina kuulimme itkettävän kauniin Vuoksesi sun, joka on Roivainen-Lauri -yhteistyön helmi.

Toisessa setissä oli pakko tarttua kameraan ja napsasta kuva Teemu Roivaisen ja Niko Saloheimon Vauhti kiihtyy -versiosta. Tässä voisi olla Matilla ja Tepolla oivat tuuraajat! Ja kieltämättä, kyllä vauhti kiihtyi loppua kohti. Katselin ulkolavan menoa, kun nuoret tanssijat hyppelivät, kuvioivat ja hassuttelivat. Samaan aikaan vanhemmat parissa tassuttelivat vuosien hidastamalla tempolla. Mutta yhtä kaikki, kaikki nauttivat vauhdikkaasta menostaan ja mahtuivat samalle lavalle. Ja kun meno on parhaimmillaan sen kuuluukin loppua, jotta nälkä tulevaan jää. Viimeiset upeat slovarikappaleet Rakastan enemmän sua kuin ketään ennen ja Olet kaikki soivat kesäiltaan ja herättivät turkulaisyleisön tahtomaan lisää. Kun seurannut elämäniloinen potpurri hiljeni, yleisö ei. Onneksi, koska olin odottanut ”Sitä Ehdotonta Ylimääräistä”. Lapin kesä nostattaa joka kerta ihon kananlihalle ja kyyneleen silmäkulmaan. Niin se teki nytkin. Kappaleen pehmeä alku, vähitellen kasvava intensiteetti, modulaatio ja voimistuminen kohti metallista vahvaa fortea luovat siitä lopulta suuren rapsodian. Tekstin, melodian ja tulkinnan yhdistelmänä siinä on juurevaa suomalaisuutta ja samalla jotain hyvin pyhää ja hiljaista rukouksenomaista.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,
maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.
Tuot’ olen aatellut ma useasti,
kun katson kansan tämän vaiheisiin.

Miks meillä kaikki kaunis tahtoo kuolta
ja suuri surkastua alhaiseen?
Miks meillä niin on monta mielipuolta?
Miks vähän käyttäjiä kanteleen?

Miks miestä täällä kaikkialla kaatuu
kuin heinää, – miestä toiveen tosiaan,
miest’ aatteen, tunteen miestä, kaikki maatuu
tai kesken toimiansa katkeaa?

Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
Meill’ ukkoina jo syntyy sylilapset
ja nuori mies on hautaan valmis jo.

Ja minä itse? Miksi näitä mietin?
Se merkki varhaisen on vanhuuden.
Miks seuraa käskyä en veren vietin,
vaan kansain kohtaloita huokailen?

On vastaus vain yksi: Lapin suvi.
Sit’ aatellessa mieli apeutuu.
On lyhyt Lapin linnunlaulu, huvi
ja kukkain kukoistus ja riemu muu.

Mut pitkä vain on talven valta. Hetken
tääll’ aatteet levähtää kuin lennostaan,
kun taas ne alkaa aurinkoisen retken
ja jättävät jo jäisen Lapinmaan.

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Eino Leino

Viimeistä Energia-yhtyeen settiä nautiskelin kesäillassa yläterassilta, jonne musiikki kuului erinomaisesti. Jos edellämainitut rumbasovitukset olivat mieleeni, niin olivat myös Aki Sirkesalon legendaarisen makee Mustankipee ja Maija Vilkkumaan Hiuksissa hiekkaa bossanovina. Rauhalliseen loppuun laskeuduimme hitailla valsseilla, jotka toimivat suomenkielisinä covereinakin. Annie´s song ja You are so beautiful olivat täydellinen, raukea lopetus hyvänmielen monipuoliselle tanssi-illalle.

Kiitos tanssi-illan lipuista MagnumLive Oy / Liisa Marjomäki!

Teemu Roivaisen artistiesittely MagnumLiven sivuilla

Energia-yhtyeen esittely MagnumLiven sivuilla

Energian omat sivut

Energia:
Niko Saloheimo (laulu, koskettimet), Petri Hokkanen (kitara, taustalaulu), Joonas Almila (basso, taustalaulu), Kevin Knouna (rummut, taustalaulu), Ari-Pekka Laukkanen (miksaus, valot)

Kuvat: Artikkelin pääkuva Energian facebook-sivuilta 27.6.2022. Muuten kuvaaja mainittu kuvan yhteydessä. Kuvat Uittamon illasta Kulttuurikuplia-blogi.