Selviytyjiä ja sopeutujia, suvaitsevuutta ja muutosta – kolme ensi-iltaa kesäteatteritarjottimelta

Kertooko teatteri eniten katsojastaan? Siitä, millaisilla silmälaseilla kulloisenakin hetkenä katsoo esitystä ja mihin mieli tarttuu? Anaïs Ninin sanoin: ”Emme näe asioita niin kuin ne ovat, näemme ne niin kuin itse olemme.” Tänä kesänä olen katsonut teatteria -ja itseäni- selviytymisen, sopeutumisen, suvaitsevuuden ja muutoksen silmälasein. Elämänmuutostematiikka ei ole kaukainen eikä epäonnistunut lähtökohta teatterinteon lähtökohdaksi. Eikä edes tarvitse kysyä, syntyykö siitä draamaa, olipa laji sitten lastenteatteri, musikaali tai musiikkia sisältävä puheteatteri!

Itselleni nousivat yhdistäviksi kysymyksiksi kolmen kesäteatteriensi-illan jälkeen: ”Voinko ja saanko toimia, pystynkö toimimaan haluamallani tavalla? Kenen ehtoja eniten noudatan, ketä kuuntelen: omia vai ympäristön, itseäni vai ympäröivää yhteisöä?” Oman valinnan ja ympäröivän yhteisön balanssi, henkilöiden yllättäväkin kehitys ja muutos löytyivät niin Turun Kesäteatterin, Paimion Teatterin kuin Salon Vuohensaaren kesäteatterinkin esityksistä.

Jatka lukemista ”Selviytyjiä ja sopeutujia, suvaitsevuutta ja muutosta – kolme ensi-iltaa kesäteatteritarjottimelta”

Rakkauskirjeistä avautuu koko elämä

Rakkauskirjeitä-näytelmä on sanat, äänenpainot, eleet, ilmeet. Olemus. Ja hiljaisuus. Lavastuksena pöytä, jonka takaa näyttelijät lukevat kirjeitä. Valot yksinkertaiset ja pelkistetyt lähes koko esityksen ajan. Näyttelijät eivät esityksen aikana katso toisiaan lainkaan, he suuntaavat kasvonsa yleisöä kohti tai sivulle. Ennen istuutumista pöydän taakse he ovat lukeneet kirjailijan ohjeistuksen, jota esittäessä pitää noudattaa. Ei näytelmän ulkoa opettelua. Edes vesilasi ei saa muuttua rekvisiitaksi. Ollaan ytimessä. Tekstin ja sen eläväksi, todeksi tulemisen liitossa.

Jatka lukemista ”Rakkauskirjeistä avautuu koko elämä”

Hyvän ja pahan kontrasteja – Kurjat, Les Misérables

Olen mielessäni ajatellut, että oman kulttuurikuplani reunat ulottuvat noin tunnin ajomatkan päähän Turusta. Victor Hugon Kurjat (Les Misérables) puheteatteriversiona houkutti lauantai-iltapäivänä lähtemään teatterimatkalle kuplan reunamille, Salon Teatteriin. Erityisesti kiinnosti Kurjien puheteatteriversion dramatisointi, josta kiitokset menevät Minna-Stiina Saaristo-Vellingille. Dramatisoinnin taipuminen taiteellisen johtajan Johanna Parkkisen ohjauksessa loi vielä lisäodotuksen tälle teatterimatkalle. Millainen voisi olla tämä järkäle ilman klassikkomusikaalin musiikkinumeroiden ja -ilmaisun tukea?

Jatka lukemista ”Hyvän ja pahan kontrasteja – Kurjat, Les Misérables”