Selviytyjiä ja sopeutujia, suvaitsevuutta ja muutosta – kolme ensi-iltaa kesäteatteritarjottimelta

Kertooko teatteri eniten katsojastaan? Siitä, millaisilla silmälaseilla kulloisenakin hetkenä katsoo esitystä ja mihin mieli tarttuu? Anaïs Ninin sanoin: ”Emme näe asioita niin kuin ne ovat, näemme ne niin kuin itse olemme.” Tänä kesänä olen katsonut teatteria -ja itseäni- selviytymisen, sopeutumisen, suvaitsevuuden ja muutoksen silmälasein. Elämänmuutostematiikka ei ole kaukainen eikä epäonnistunut lähtökohta teatterinteon lähtökohdaksi. Eikä edes tarvitse kysyä, syntyykö siitä draamaa, olipa laji sitten lastenteatteri, musikaali tai musiikkia sisältävä puheteatteri!

Itselleni nousivat yhdistäviksi kysymyksiksi kolmen kesäteatteriensi-illan jälkeen: ”Voinko ja saanko toimia, pystynkö toimimaan haluamallani tavalla? Kenen ehtoja eniten noudatan, ketä kuuntelen: omia vai ympäristön, itseäni vai ympäröivää yhteisöä?” Oman valinnan ja ympäröivän yhteisön balanssi, henkilöiden yllättäväkin kehitys ja muutos löytyivät niin Turun Kesäteatterin, Paimion Teatterin kuin Salon Vuohensaaren kesäteatterinkin esityksistä.

Jatka lukemista ”Selviytyjiä ja sopeutujia, suvaitsevuutta ja muutosta – kolme ensi-iltaa kesäteatteritarjottimelta”

Mentalismiteatterilla mielen lukot auki?

En oikein osannut odottaa mitään. Tai paremminkin: odotin jotain aivan täysin erilaista teatteria Linnateatterin uutuudesta Illuusio jossa elämme – matka mielen näyttämöllä. Mentalismiesitykset ovat itselleni täysin vieras laji. Mitä voi olla mentalismin ja teatterin yhdistelmä, ja esityksen painotukset? Sitä pohdiskelin ennen esitystä. En ainakaan halua, että kukaan tunkeutuu yksityisiin ajatuksiini, hyvänen aika! Minua valistettiin, että ”näköjään unohdat kokonaan mentalismin taikuuden alalajina, ei mentalisti mikään ajatustenlukija ole”. Tiedossa oli paremminkin ajatuksellisen taikuuden teatteriesitys, ”jossa esiintyjä ei näennäisesti tee taikatemppuja, vaan esittelee ilmiöitä joita voivat olla esimerkiksi ennustaminen, ajatustenluku, hypnoosi, telepatia, mikroeleiden lukeminen tai vaikkapa yliluonnollinen muisti.

Jatka lukemista ”Mentalismiteatterilla mielen lukot auki?”

Finnhitsit jyräävät Paimiossa

Uudenvuoden aaton voisi huonomminkin viettää kuin Paimion teatterissa katsomassa ja kuuntelemassa Finnhits – tarinoita mikin takaa -esitystä. Kun Paimion teatterin hallituksen puheenjohtaja Mira Lattu kutsui esityksen jälkeen työryhmää lavalle, hän totesi teatteriperheen saaneen taas uusia jäseniä tämän esityksen myötä. Esityksen valmistaminen hioo yhteen erilaisia ihmisiä, joilla on sama päämäärä – tehdä hyvä esitys, olipa sitten kyse ammattilaisista tai harrastajista. Paimion teatteri mainostaa olevansa laadukas ja vireä harrastajateatteri, ja vireydestä kyllä ovat kertoneet viimeiset näkemäni esityksetkin. Kesäteatterin Nunnia ja konnia sekä lapsi- ja nuorisoteatterin Tähkäpää todistivat sloganin paikkansapitävyyttä, nyt pääsin vuoden sisällä näkemään jo kolmannen esityksen.

Jatka lukemista ”Finnhitsit jyräävät Paimiossa”

Vähäks siisti Tähkäpää

Kun kuningas Jyrkkäkallio (Frans-Erik Heikkinen) kuuluttaa jylhästi jostain korkealta matkapuhelinten käytön tässä sadun ja fantasian valtakunnassa pannaan, sisäinen lapseni säpsähtää. Lapsille suunnatussa teatterissa on aina hirveän rento ja samalla hirveän jännittynyt odotuksen ilmapiiri. Istun penkkirivistössä, jossa istuu noin neljävuotiaita katsojia, ja samaistun heidän tunnelmiinsa. Ei, ei tämä ei ole minulta taantumista lapseksi, tämä on lapsena olemista ja elämistä. Haluan nähdä Paimion teatterin Tähkäpää-fantasiamusikaalin samanlaisilla silmillä kuin vierekkäiset tenavat tai kuin eturivin alakouluikäiset. Jonkinlaista aikuisuuden arkiviitan heittämistä pois se vaatii, ilottelua ja irrottelua. Viittiks vähän aikuinen relaa… ja minähän relasin!

Jatka lukemista ”Vähäks siisti Tähkäpää”

Revyy, seikkailu vai musikaali? – Kesäteatteria moneen makuun!

On livekulttuurin aika! On kesä ja siis kesäteattereiden aika! Onneksi Turusta ja lähiympäristöstä löytyy valtavasti tarjontaa, on ammatti- että harrastajateattereita moneen makuun. Erityisesti kesäisin huomaa teatteriharrastuksen laajuuden ja suosion, kun tuntuu, että joka niemennokkaan tupsahtelee esityksiä. Mikäs sen mukavampaa. Enkä sitä ihmettele. Teatteriperheessä löytyy rooli ja paikka jokaiselle, eri asioita taitavalle, eri näköiselle ja kokoiselle tyypille.

Itselläkin on selvästi kaipuu elävän kulttuurin pariin, ahmaisin heti kesäkuussa kolme kesäteatteria. Tässä kirjoituksessa niputan ne yhteen, mutta tarkoitus ei ole vertailla eri lajityyppejä tai esityksiä keskenään. Kesäteatteristakin löytyy jokaiselle jotakin, oman maun, hetken ja tunnelman mukaisesti. Niin löytyi minullekin…

Jatka lukemista ”Revyy, seikkailu vai musikaali? – Kesäteatteria moneen makuun!”