Päällikkö Bromden (Henrik Heinonen), tarinan kertoja, selviytyy. Hänen suunsa pysyy hiljaa, mutta aukenee vähitellen yhtä matkaa selkiytyvän mielen kanssa. Selväjärkistyvä hullujenhuoneessa, hän joka vain sittenkin käväisi, lensi yli kahjojen kotipesän. Cuckoos´ nest, pöpilä, lataamo, turkulaisittain kupittaa. Yksi lensi yli käenpesän on kertomus monenlaisista mielen epätasapainoista ja päätymisistä monenlaisiin lopputuloksiin. Potilaita on moneksi: yhden sairaus jatkuu, jonkun elämän sairaus lopettaa, joku toipuu. Joku potilas kuuluisi katsojan mielestä pois suljetulta, joku hoitaja potilaaksi suljetulle.
Jatka lukemista ”Suljetulla osastolla – Yksi lensi yli käenpesän”Avainsana: Kulttuurikuplia
Vähäks siisti Tähkäpää
Kun kuningas Jyrkkäkallio (Frans-Erik Heikkinen) kuuluttaa jylhästi jostain korkealta matkapuhelinten käytön tässä sadun ja fantasian valtakunnassa pannaan, sisäinen lapseni säpsähtää. Lapsille suunnatussa teatterissa on aina hirveän rento ja samalla hirveän jännittynyt odotuksen ilmapiiri. Istun penkkirivistössä, jossa istuu noin neljävuotiaita katsojia, ja samaistun heidän tunnelmiinsa. Ei, ei tämä ei ole minulta taantumista lapseksi, tämä on lapsena olemista ja elämistä. Haluan nähdä Paimion teatterin Tähkäpää-fantasiamusikaalin samanlaisilla silmillä kuin vierekkäiset tenavat tai kuin eturivin alakouluikäiset. Jonkinlaista aikuisuuden arkiviitan heittämistä pois se vaatii, ilottelua ja irrottelua. Viittiks vähän aikuinen relaa… ja minähän relasin!
Jatka lukemista ”Vähäks siisti Tähkäpää”Hyvän ja pahan kontrasteja – Kurjat, Les Misérables
Olen mielessäni ajatellut, että oman kulttuurikuplani reunat ulottuvat noin tunnin ajomatkan päähän Turusta. Victor Hugon Kurjat (Les Misérables) puheteatteriversiona houkutti lauantai-iltapäivänä lähtemään teatterimatkalle kuplan reunamille, Salon Teatteriin. Erityisesti kiinnosti Kurjien puheteatteriversion dramatisointi, josta kiitokset menevät Minna-Stiina Saaristo-Vellingille. Dramatisoinnin taipuminen taiteellisen johtajan Johanna Parkkisen ohjauksessa loi vielä lisäodotuksen tälle teatterimatkalle. Millainen voisi olla tämä järkäle ilman klassikkomusikaalin musiikkinumeroiden ja -ilmaisun tukea?
Jatka lukemista ”Hyvän ja pahan kontrasteja – Kurjat, Les Misérables”Setämiesten matkassa
Linnateatterin teatteriravintolan sali on avara, ja matka näyttämöltä ylös katsomon perälle ihanan pitkä, sellainen varjelevan ja suojelevan pitkä. Etäisyyden taakse pystyy ehkä piiloutumaan, uskoisin. Ehkä muitakin stand upin interaktiivisuuden ja immersiivisyyden kammoajia oli paikalla, meitä joita ei pelota esiintyminen silloin, kun siihen on saanut valmistautua. Mutta annas olla jos viittaat johonkin ilmoille muka puolihuolimattomasti huumorhenkeen heitettyyn ryhmäkysymykseen, niin yhtäkkiä pyydetäänkin ”rouva siellä, te silmälasipäinen, pitkähiuksinen, juu, just sinä siinä”. Kylmä hiki kohahtaa ja veri pakenee päästä. Halusin varoiksi lasin viiniä sinne paikalleni salin takaosaan. Tuplana. Piilouduin vielä senkin taakse. ”Ei kun tulta päin”, sanoi tämä mummo lumessa ja syöksyi peitsi tanassa kohti elämän ensimmäistä stand up-teatteri-tai-jotain, jotain mitä en osannut ennalta määritellä.
Jatka lukemista ”Setämiesten matkassa”Kunniasta ja ihmisistä
Perjantai oli ollut raskas. Olin ollut työpäivän aikana kasvokkain köyhyyden, päihteiden ja elämässä eteenpäin raahautumisen kanssa. Puhunut yksinäisyydestä, työttömyydestä ja ikävästä aikaan, kun kaikki oli vielä, jos ei hyvin, niin ainakin paremmin. En ollut ihan varma, halusinko olla nukkumassa vai istua katsomossa odottamassa näkeväni uutta Kunnia-näytelmää ”aidoista, ristiriitaisista ihmisistä, joilla kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa”. Joopa joo. Ympärilläni katsomossa ihmiset näyttivät hyvinvoivilta, hyvin pukeutuneilta, pärjääviltä ja kunnossa olevilta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Kun meillä on kai julkisesti näkyvä, yksityinen, sisäinen ja jopa salattu elämämme. Yritin ottaa teatterinkatsomisasenteen: Miten hyvin näytelmä vastaa kysymykseensä? Onko meillä jokaisella todellakin vahvuutemme ja heikkoutemme? Sopivasti näytelmän päälle yön yli nukuttuani kriisipsykologi Pirkko Lahti totesi haastattelussa, että ”jokaisesta ihmisestä löytyy aina jotain kiinnostavaa. Kaikki ihmiset ovat sillä tavalla rikkaita. Heistä yllättyy kaiken aikaa.” Varmasti, ja saattaa löytää myös negatiivisia, kiinnostavia löytöjä, kuten tässä näytelmässä. Niitä parhaita puoliamme yritämme kuitenkin muille esittää.
Jatka lukemista ”Kunniasta ja ihmisistä”Kolme osaa teoksesta Turun musiikkijuhlat 2022
Intro Matti & tytöt Ruissalon telakalla 14.8.
Alkusoitto Lise Davidsen & Leif Ove Andsnes, Turun musiikkijuhlien avajaiskonsertti konserttitalossa 15.8.
Finaali Songs of America. Turun musiikkijuhlien päätöskonsertti konserttitalossa 28.8.
Kaksi jälkimmäistä konserttia sain kuunnella kutsuvieraslipulla, kiitos Turun musiikkijuhlat.

Easy living – klassikkosävelin Qvidjassa
Koko konsertin ajan olin katsellut saarnien lehvistöjen vimmaista tanssia tuulenpuuskien mukana. Poutapilvillä maalattu canvas täydentyi nyt, konsertin viimeisessä kappaleessa, ylhäällä taivaalla kisailevalla tervapääskyparilla. George Gershwinin Summertime tuuditti yleisöä ja tyynnytti tuulta. Riku Niemen marimba ja SoulSisters-lauluyhtyeen pehmeät sävelet säestivät solisti Essi Luttista. Tässä hetkessä, juuri nyt, living was easy, really easy.
Summertime, and the livin’ is easyJatka lukemista ”Easy living – klassikkosävelin Qvidjassa”
Fish are jumpin’ and the cotton is high
Oh, your daddy’s rich and your ma is good-lookin’
So hush little baby, don’t you cry
One of these mornings, you’re goin’ to rise up singin’
And you’ll spread your wings and you’ll take the sky
But ’til that mornin’, there’s a-nothin’ can harm you
With daddy and mommy standin’ by (lyr. DuBose Hayward – Ira Gershwin)
Kulissit pystyssä korruption tärisevällä kalliolla
Nikolai Gogolin Reviisori-näytelmä, johon Tarkastaja on täällä -näytelmä viittaa alkuperäisteoksena, on kirjoitettu vuonna 1836 ja kertoo reviisorin eli julkisten laitosten tarkastajan mahdollisesta saapumisesta aina Pietarista asti pieneen maaseutukaupunkiin. Korruptoitunut kaupunginpäällikkö alkaa tästä syystä kiireessä järjestellä kaupungin vinksallaan olevia asioita näyttämään tosiasiallista paremmilta.
Raision teatterin Tarkastaja on täällä sijoittuu omaan aikaamme. Vähemmän päivänvaloa kestävän kunnan kaikki viranhaltijat kaupunginjohtajan johdolla ovat enemmän tai vähemmän korruptoituneita, vallanahneita ja omaan pussiin pelaajia. Kaupunkiin tulee tieto, että tilintarkastaja on tulossa. Samaan aikaan bilettäjä-siivelläeläjä Ivana Björk (Alina Kilpinen) Olivia-ystävineen (Senja Luuri) saapuu paikkakunnalle matkallaan Tukholmaan. Ivanan feikki glamour ja hyvin näytelty suuren maailman tyyli saavat aikaan väärinkäsitysten vyyhden ja häntä luullaan tarkastajaksi. Hän nauttii olostaan kunnanisien hyysäämänä, saa selville väärinkäsityksen ja ”selvittelee” kunnan sotkuja ”parhaansa mukaan”. Ja jokainen kelmeilijä yrittää tietysti pelastaa oman nahkansa toisen kustannuksella, oma lehmä ojassa.
Jatka lukemista ”Kulissit pystyssä korruption tärisevällä kalliolla”Modernien naisten seurassa Helenen juhlissa
Jotenkin nolotti, kun en ollut muistanut Helenen merkkipäivää. Hän olisi varmasti pitänyt, jos olisin kiikuttanut mukanani keskelle salia pylvään, jolla olisi komeillut vati hedelmiä, mielellään sellaisia hitaasti pilaantuvia, jotta hän olisi ehtinyt niitä omassa tahdissaan maalata. Ehkä vihreitä tai punaisia omenoita. Päivä, jolloin kävin katsomassa Moderni nainen -näyttelyn, oli Helene Schjerfbeckin (1862-1946) syntymäpäivä 10.7.2022, syntymästä tasan 160 vuotta. En siis myöskään myöskään muistanut Suomen kuvataiteen päivää, mutta ehkä juuri se kuitenkin alitajuntaisesti veti minua Turun taidemuseoon. Siis anteeksi. Mutta! Mutta jokainen päivä on kuvataiteen päivä. Taidetta nykyaikana on erottaa, mikä on katsomisen arvoista, mikä kuvahälyä. Museon suojiin on hyvä hakeutua piiloon valikoitujen kuvien äärelle, vaikka kolmeksi tunniksi ihailemaan neljän taidokkaan uranuurtajan Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin (1869-1954), Sigrid Schaumanin (1877-1979) ja vähiten tunnetun, Elga Sesemannin (1922-2007) palettiveisten linjoja.
Jatka lukemista ”Modernien naisten seurassa Helenen juhlissa”Sävelhelmiä Söderlångvikin salongissa
Kemiönsaaren musiikkijuhlilla on erityinen paikka sydämessäni. 1990-luvulla olin auttamassa musiikkitieteen kollegojani konserttijärjestelyissä ja näin monia musiikkijuhlien historiallisista, kauniista konserttipaikoista. Silloin myös rakastuin Söderlångvikin kartanoon. Tänä päivänä Amos Andersonin kesäpaikkana palvellut huvila ja kartanomuseo seisoo entistä ehompana ja uljaampana silmiähivelevän kauniilla, rantaan laskevalla rinteellä. Viime vuosina kunnostettua kartanoa ympäröi antiikin Rooman ihanteiden mukaan rakennettu terassi ja puutarha sekä suuri omenatarha. Paikalla ja tilalla on monisatavuotinen historia jo ennen sen päätymistä kemiöläissyntyisen liikemies-taidemesenaatti-ministeri Andersonin haltuun. Hänen aikanaan rakennus laajentui upeaksi, Suomen kesää ja Italian Roomaa yhdistäväksi kesäresidenssiksi ja monipuolisen taiteen runsaudensarveksi.
Jatka lukemista ”Sävelhelmiä Söderlångvikin salongissa”









