Avainsana: Kulttuurikuplia-blogi

Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Kaupallinen yhteistyö MagnumLive Oy , kiitos lipuista

Kesällä joka päivä on tanssipäivä, myös sunnuntai! Ja hieno päivä 3.7. olikin! Sadekuurot olivat pyyhkäisseet kaikkein pahimman helteen ja alkuillan lämpö helli tanssijoita. Turun Uittamon lavalla tanssitaan sunnuntaisin 18-23 aina elokuun loppuun asti, ja yhtyeitä sekä huippusolisteja riittää moneen makuun. Uittamon etuna on rauhallinen viikonlopun ilta ja sopiva ajankohta. Tanssit alkavat riittävän aikaisin, jotta maanantaina töihin lähtevät ehtivät nukkumaan ja toisaalta kesälomasta nauttivat voivat jatkaa vielä eteenpäin kaupungin sykkeeseen. Myös ikäihmisille ajankohta on riittävän aikainen, sen huomasin tanssiyleisöstä. Kaikenikäistä väkeä oli paikalla. Ja se, ylisukupolvinen yhteisöllisyys saman asian äärellä, on lavatanssien rikkaus.

Jatka lukemista ”Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla” →

Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Palasin blogin aloitusaikoihin, syyskuuhun 2020, ja muistelin kaunista elokuun iltaa Littoisissa. Iltaa, johon oma tanssini taukosi lähes kahdeksi vuodeksi. Mieli jatkaa sujuvasti elämää haihduttaen kesätuuliin muutaman hiljaisen vuoden, kai halutenkin unohtaa. Kaipuu kesäelämään osoittaa tietä eteenpäin, taakse jäänyt olkoon siellä. Edessäpäin on varmasti monta iloa pulppuilevaa tanssi-iltaa, sellaisia kuin oli torstai 9.6., sellaisia, joiden jälkeen voi sanoa, että onneksi en jättänyt väliin!

Jatka lukemista ”Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!” →

Omar Victor Diop kuvaa eilisestä huomiseen

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

The best way to share the future is to share the past.

Omar Victor Diop kertoo videolla (2015) projektistaan Diaspora (2014).

Mitä tiedän senegalilaisesta nykytaiteesta? Länsiafrikkalaisesta… edes afrikkalaisesta? Tietämättömyys ei varmaan ole mitenkään tavatonta, mutta muistutus siitä, missä kulkee oma kansainvälisyyden raja. Oma tietämykseni rajoittuu musiikkiin, ja siinäkin aikoja sitten opiskeltuihin tietoihin griooteista, koransoittajista ja mbalax-musiikista. Visiot Afrikasta saavat silmien edessä vilisemään enemmän tai vähemmän paikkansapitäviä mielikuvia värejä tulvivista kankaista, vilkkaasta puheensorinasta ja äänekkäästä kaupankäynnistä. Kuulostaa samalta kuin Suomesta tiedettäisiin Kalevalan runonkeräily… Tästä lähtökohdasta tietämyksen suunta oli vain kasvava ja koin erityisen kiehtovaksi ja kasvattavaksi käydä katsomassa Turun taidemuseon Omar Victor Diop -näyttelyä, jossa taiteilijan valokuvateoksia löytyy seitsemän vuoden spektrillä.

Jatka lukemista ”Omar Victor Diop kuvaa eilisestä huomiseen” →

Äitini lapsena – Maja lapsuuden reunalla

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Mitä tiedät vanhemmistasi? Mitä tiedät heidän lapsuudestaan tai elämänvaiheistaan? Tunteistaan, haaveistaan, iloistaan ja suruistaan eri elämänvaiheissa? Olisitko halunnut olla läsnä vanhempiesi lapsuudessa ? Mietin monesti äitiäni 1990-luvulla, tällaisena itseni ikäisenä, kypsässä keski-iässä. Katsoessani lapsiani nyt, nuorina aikuisina, muistelen alle 20-vuotiaan minäni tunteiden turbulenssia. Haluaisivatko lapseni tietää, mitä heidän äitinsä päässä pyöri tuonikäisenä? Mitä jos oikeasti tietäisin, jos he tietäisivät…

Jatka lukemista ”Äitini lapsena – Maja lapsuuden reunalla” →

Operaatio. Lampaansyöjät.

Published on julkaissut paivinporinoita1 kommentti

Oi, maamme Suomi, joka on kaunis maa. Suomen kesä erityisesti lumoaa, se koko pitkän maan etelästä pohjoiseen kattava kukoistus ja valkoisen valon ihanuus, joka syksyn tullen saa vähitellen väistyä.

Mutta elokuun iltahämärä, se ymmärtää, antaa anteeksi ja lämmittää kuin naukku. Taivaalla palavat erikoislaatuiset ruskot, värit ja asteikot niin oudot, että mitäpä ne oikeastaan ihmiselle kuuluvatkaan, ihmisen rutaleelle… Ja kuvastuksia vesillä, lokkien varjokuvia, niemessä haviseva haapa ja palailevia veneitä kuormanaan ihmisiä, joilla on väsyneet silmät.

Lampaansyöjät, kappale 1
Jatka lukemista ”Operaatio. Lampaansyöjät.” →

Muista unohtaa kaikki, kehottaa Osmo Rauhalan näyttely

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Se tunne, kuin Jacques Cousteau´n Meren salaisuudet -ohjelmasta joskus lapsena. Jättilaisrausku lipuu valtameren pimeydestä kuvaajaa kohti, leijailee hiljaa kameran yli ja häviää jälleen jonnekin pimeyteen. Kaukaa yltä kajastaa ohuesti pinnan valoisuus. Ja pinnalle tullessa kuvaaja, katsojakin, huoahtaa ja riemuisee: ”Minä näin sen! Minä koin sen!” Samanlaisen ihmeellisen, elämän käsittämättömyyden kokemuksen saavutin Osmo Rauhalan näyttelyssä Muista unohtaa kaikki Aboa Vetus Ars Nova -museossa. Näyttelyn jälkeen pidätelty hengitys vapautuu huoahdukseen: Miten suuri kokemus!

Jatka lukemista ”Muista unohtaa kaikki, kehottaa Osmo Rauhalan näyttely” →

Siskot suunnistavat naiseuden kartalla

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Ensin ärsyynnyin. En ole tullut tänne kuuntelemaan mitään luentoa tai tietoiskua. Olen biologiani ja psykologiani opiskellut. Mikä tämä teos oikein on muodoltaan? Stand up, keskustelu, revyy, vai mikäihme? Miksi kaikki täytyy selittää? Olenko vain väsynyt? En kai jättänyt kahvinkeitintä päälle? Kai tästä pitää tehdä facepäivitys, faceafacestafaceen, onko kotonaedesaamupalaa, apua!jokuYSKIItuolla! enedestiedämihinaikaanlastenikoulualkaahuomenna SEIS, sisäinen puhe, nyt ollaan teatterissa, relaa, RELAA.

Jatka lukemista ”Siskot suunnistavat naiseuden kartalla” →

Mieli lepää Vanhalinnan historian sylissä

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Syntyperäisenä turkulaisena minulla on moniakin paikkoja Turun seudulla, joita voisi kutsua lempipaikoiksi. Tai kutsuuko niitä sitten sielunmaisemiksi, ankkuripaikoiksi, maadotuspaikoiksi -riippuu varmaan mielentilasta ja hetkestä. Yhtä kaikki, sellaisiin paikkoihin on hyvä etsiytyä hakemaan pysyvyyttä, tuntemaan jalat tukevasti maassa. Paikat ovat ja pysyvät, niihin eivät pienet maailman heilahtelut vaikuta. Yksi näistä paikoista on Liedon Vanhalinna ympäristöineen.

Jatka lukemista ”Mieli lepää Vanhalinnan historian sylissä” →

Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021

Published on julkaissut paivinporinoita1 kommentti

Eilen, torstaina 3.12. iltapäivällä, minun piti istua toistamiseen Nokia-näytelmän katsomossa Turun kaupunginteatterissa. Näin ennakkoesityksen maanantaina 23.11. ja tuolloin kirjoittelin jo innoissani ylös ajatuksia ja tuntemuksia näytelmästä. En ollut ennakko-oletuksistani huolimatta pitkästynyt tai kyllästynyt, päinvastoin. Näytelmä osoittautui oikeinkin viihdyttäväksi tarinaksi, kertomukseksi, jossa rikkauksia jauhanut kalevalainen sampo pudotetaan lopulta aaltoihin. Mieleeni palautui näytelmäkirjailija Sami Keski-Vähälän ja ohjaaja Mikko Koukin edellinen yhteinen suursaaga, Taru sormusten herrasta. Tässäkin työssä näin yhtä onnistunutta tiivistämistä ja näkökulman valintaa.

Jatka lukemista ”Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021” →