Kyl se vaa iski pohjoisturkulaisee ku ilone salama kirkkaalt taivaalt! Olen nähnyt näyttelijä Linda Wiklundin erityisesti kesäteatterin näyttämöllä useasti mitä erilaisimmissa rooleissa. Kun näin hänen hahmonsa Misu Läntise tällä hetkellä käynnissä olevan Putous-kauden mainoksessa, sai hahmo minut uteliaaksi siinä määrin, että näin pohjoisturkulaisena oli ihan pakko saada tietää hahmon taustoista lisää. Kaipa se on jonkinlaista turkulaisbloggaajan nurkkapatriotismia, mutta hilpeästi hykertelevää sellaista.
Jatka lukemista ”Näyttelijä Linda Wiklund puhuu komediasta vakavasti ja turkulaisuudesta lämmöllä”Avainsana: komedia
Setämiesten matkassa
Linnateatterin teatteriravintolan sali on avara, ja matka näyttämöltä ylös katsomon perälle ihanan pitkä, sellainen varjelevan ja suojelevan pitkä. Etäisyyden taakse pystyy ehkä piiloutumaan, uskoisin. Ehkä muitakin stand upin interaktiivisuuden ja immersiivisyyden kammoajia oli paikalla, meitä joita ei pelota esiintyminen silloin, kun siihen on saanut valmistautua. Mutta annas olla jos viittaat johonkin ilmoille muka puolihuolimattomasti huumorhenkeen heitettyyn ryhmäkysymykseen, niin yhtäkkiä pyydetäänkin ”rouva siellä, te silmälasipäinen, pitkähiuksinen, juu, just sinä siinä”. Kylmä hiki kohahtaa ja veri pakenee päästä. Halusin varoiksi lasin viiniä sinne paikalleni salin takaosaan. Tuplana. Piilouduin vielä senkin taakse. ”Ei kun tulta päin”, sanoi tämä mummo lumessa ja syöksyi peitsi tanassa kohti elämän ensimmäistä stand up-teatteri-tai-jotain, jotain mitä en osannut ennalta määritellä.
Jatka lukemista ”Setämiesten matkassa”Komediaa koronan keskellä – Molièren Luulosairas
Luulosairaan Arganin (Jarmo Wegelius) järkevä veli Béralde (Tapio Oksala) luennoi veljelleen. Arganin tulisi lakata luottamasta kaikenmaailman tohtoreihin ja tehdä niinkuin hän tekee: antaa luonnon parantaa. Turhaa on uskoa lääkäreitä, jotka vain syöttävät lääkkeitä ja nyhtävät hyväuskoiselta rahat, mutta eivät paranna alkuperäistä sairautta. Huh, täytyy sanoa, että 350-vuotiaalla näytelmällä on ehdoton paikkansa vielä omana aikanammekin. Hyvät tekstit eivät vanhene! Löydän tarttumapintaa niin, että veljesten kiivaan keskustelun tuoksinnassa omat ajatukseni hyppelehtivät lääketieteen laitumilla kuin varsa kevätniityllä: koronarokotuksista kieltäytyjiin, Covid-vuosina tautia selostaneisiin lääkäreihin, mielen sairauksien parantamiseen pelkällä lääkityksellä, enkelihoitoihin, hopeavesiin…
Jatka lukemista ”Komediaa koronan keskellä – Molièren Luulosairas”


