Tammikuun alun hyiseen pakkaspäivään sopisi lämmittely takkatulen äärellä, kuohkean viltin alla, seurana lämmin glögimuki, joulusta jäänyt konvehtirasia ja hyvä kirja, ehkä jotain lempeänlämmintä musiikkia vaimeasti vielä taustalla. Ei raahautumista toiselle puolelle kaupunkia läpi vesisateen, avaraan, hyvin ilmastoituun elokuvasaliin, ei. Paitsi että lämpimän tunnelman kyllä saavutin katsomalla juuri ensi-iltapäivänä, 4.1.2023, Markku Pölösen tuoreinta ohjausta Hamsterit.
Jatka lukemista ”Hilpeää hyggeilyä Hamstereiden malliin”Avainsana: elokuva
Sellaisena kuin olet – kahden elokuvan rakkaudet
Suurin onni elämässä on vakuuttuneisuus siitä, että meitä rakastetaan meidän itsemme tähden, tai pikemminkin siitä huolimatta. -Victor Hugo (1802-1885)
Jotenkin ne vain kietoutuivat mielessäni yhteen, nämä kaksi elokuvaa: Kaikkea hyvää, Leo Grande ja Rakkaani merikapteeni. Ne olivat ikään kuin samassa sammiossa, ja vähitellen erottui kerroksia, saostui samoja aineksia kumpaisestakin. Teemat ja elokuvat puhelivat toisilleen elämän ihanuudesta ja sen kipukohdista. Ja rakkaudesta, monisävyisestä rakkaudesta.
Jatka lukemista ”Sellaisena kuin olet – kahden elokuvan rakkaudet”Äitini lapsena – Maja lapsuuden reunalla
Mitä tiedät vanhemmistasi? Mitä tiedät heidän lapsuudestaan tai elämänvaiheistaan? Tunteistaan, haaveistaan, iloistaan ja suruistaan eri elämänvaiheissa? Olisitko halunnut olla läsnä vanhempiesi lapsuudessa ? Mietin monesti äitiäni 1990-luvulla, tällaisena itseni ikäisenä, kypsässä keski-iässä. Katsoessani lapsiani nyt, nuorina aikuisina, muistelen alle 20-vuotiaan minäni tunteiden turbulenssia. Haluaisivatko lapseni tietää, mitä heidän äitinsä päässä pyöri tuonikäisenä? Mitä jos oikeasti tietäisin, jos he tietäisivät…
Jatka lukemista ”Äitini lapsena – Maja lapsuuden reunalla”Tryffeleiden tuoksua valkokankaalta
Molemmat elokuvat alkavat metsästä. Oregonin tasaisessa maastossa, tummassa metsässä tonkii sika, Piemonten jyrkillä rinteillä nuuskivat koirat. Jahti on käynnissä, tryffelijahti. Löytäjät saavat arvostusta ja huolenpitoa, ne ovat omistajiensa silmäteriä ja elättäjiä, tuoksuvien kulta-aarteiden löytäjiä. En ole ikinä maistanut ruokaa, jossa olisi tryffeliä, mutta elokuvat Pig ja Piemonten tryffelinmetsästäjät jättivät jälkeensä mielenkiinnon (ja kieltämättä myös veden kielelle) kokea joskus erityisesti joku Piemonten alueen ravintoloista. Eteeni kannettaisiin vaatimaton, mutta herkullinen annos pastaa ja päälle raastettaisiin tryffeliä ihan siinä silmieni edessä. Vaikka tryffelit – niiden metsästäminen, myynti, ostaminen ja ruuaksi valmistus – tuoksuivat aineksena näissä molemmissa elokuvissa, olivat ne muuten genreltään ja sisällöltään erilaisia tarinoita. Yhdessä ja peräkkäin katsottuna niistä aukeaa erikoinen sekä kiinnostava joulupaketti gastronomian alkulähteiltä. Pig-elokuvaa mainostetaan gastro-trillerinä ja Piemonten tryffelinmetsästäjät on dokumentti, mutta ensimmäinen taittuu realismiin päin ja jälkimmäinen vaikuttaa monessa kohdin hilpeän komedialliselta.
Jatka lukemista ”Tryffeleiden tuoksua valkokankaalta”Hytti nro 6 – matkat sielunmaisemiin
Давайте выпьем за встречу! за знакомство! Juodaan tapaamiselle! Tuttavuudelle! Venäläisen votkan maku palautuu suuhun, se pehmeä Stalitsnaja, jota voi juoda ihan eri malliin kuin kotoisia väkeviä. Kun rakkaussuhteessaan pettynyt arkeologian opiskelija Laura (Seidi Haarla) hyppää junavaunuun, hän huokaisee ja hymähtää apaattisena matkakumppanilleen – jaa että tällainen on tarjolla, ei kiitos. Ljoha (Juri Borisov) vetää kirkasta kaksin käsin zakuskien, kylmän makkaran ja suolakurkkujen, kera. Jep, juuri niin minäkin olisin reagoinut ensivaikutelmana, vastassani venäläinen stereotypia. Mutta se onkin oivallinen lähtökohta päähenkilöiden muutosmatkalle kohti itseä, toista ja jotain yhteistä.
Jatka lukemista ”Hytti nro 6 – matkat sielunmaisemiin”Kahvilakeskustelu railakkaanraikkaasta Tovesta
Säästin kaikki taiteilija Tove Janssonista (1914-2001) kertovan Tove-elokuvan arvostelut varta vasten luettaviksi elokuvan katsomisen jälkeen. Hehkutusta ja kehuvia arvioita elokuvan erinomaisuudesta oli toki kantautunut korviini, mutta on aina kutkuttavaa nähdä, kohtaako taiteilijaelämänkerta valkokankaalla oman käsityksen taiteilijasta. Näinkin todella paljon eläväisemmän, rohkeamman ja herkemmän nuoren Toven kuin olin kuvitellutkaan. Pohdiskelimme näkemäämme elokuvan jälkeen kahvikupillisen äärellä ystäväni Annen kanssa.
Jatka lukemista ”Kahvilakeskustelu railakkaanraikkaasta Tovesta”





