Kategoria: teatteri

Komediaa koronan keskellä – Molièren Luulosairas

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Luulosairaan Arganin (Jarmo Wegelius) järkevä veli Béralde (Tapio Oksala) luennoi veljelleen. Arganin tulisi lakata luottamasta kaikenmaailman tohtoreihin ja tehdä niinkuin hän tekee: antaa luonnon parantaa. Turhaa on uskoa lääkäreitä, jotka vain syöttävät lääkkeitä ja nyhtävät hyväuskoiselta rahat, mutta eivät paranna alkuperäistä sairautta. Huh, täytyy sanoa, että 350-vuotiaalla näytelmällä on ehdoton paikkansa vielä omana aikanammekin. Hyvät tekstit eivät vanhene! Löydän tarttumapintaa niin, että veljesten kiivaan keskustelun tuoksinnassa omat ajatukseni hyppelehtivät lääketieteen laitumilla kuin varsa kevätniityllä: koronarokotuksista kieltäytyjiin, Covid-vuosina tautia selostaneisiin lääkäreihin, mielen sairauksien parantamiseen pelkällä lääkityksellä, enkelihoitoihin, hopeavesiin…

Jatka lukemista ”Komediaa koronan keskellä – Molièren Luulosairas” →

Operaatio. Lampaansyöjät.

Published on julkaissut paivinporinoita1 kommentti

Oi, maamme Suomi, joka on kaunis maa. Suomen kesä erityisesti lumoaa, se koko pitkän maan etelästä pohjoiseen kattava kukoistus ja valkoisen valon ihanuus, joka syksyn tullen saa vähitellen väistyä.

Mutta elokuun iltahämärä, se ymmärtää, antaa anteeksi ja lämmittää kuin naukku. Taivaalla palavat erikoislaatuiset ruskot, värit ja asteikot niin oudot, että mitäpä ne oikeastaan ihmiselle kuuluvatkaan, ihmisen rutaleelle… Ja kuvastuksia vesillä, lokkien varjokuvia, niemessä haviseva haapa ja palailevia veneitä kuormanaan ihmisiä, joilla on väsyneet silmät.

Lampaansyöjät, kappale 1
Jatka lukemista ”Operaatio. Lampaansyöjät.” →

Tyhjyyden säröilevät heijastukset

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Olin pitkään miettinyt ja katsellut artikkelikuvaksi valitsemaani valokuvaa. Mitä ihmettä se kertoo Florian Zellerin näytelmästä Äiti tai näytelmän päähenkilöstä? Peilistä äiti (Kirsi Tarvainen) näkee itsensä silmästä silmään. Useasta peilistä voi nähdä taaksensa, sivuilta, itsensä muuten kuin silmätysten. Tämän näytelmän kohtauspeilit peilasivat saman kokemuksen eri kuvina tai kuvajaisina, äidin ehkä kokemana, luulemana, toivomana tai uneksimana. Peileinä olivat myös pysäyttämätön, armoton aika ja ympärillä olevat ihmiset.

Jatka lukemista ”Tyhjyyden säröilevät heijastukset” →

Inhimillisiä kamppailuja

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Ennen näytelmän alkua kannattaa muistuttaa itselleen, että Peter Shafferin kirjoittama Amadeus on taidokkaasti faktoja hyödyntävä fiktio – ja erinomainen näytelmä. Hovisäveltäjä Antonio Salieri (1750-1825) ei murhannut Wolfgang Amadeus Mozartia (1756-1791), vaikka näytelmä käyttää myrkytyslegendaa onnistuneesti hyväksi jännitteen luomiseksi. Näytelmän voimalliset jännitteet nousevat inhimillisestä kamppailusta, Salierin painista niin Jumalaansa kuin ”Jumalan rakastamaa”, Amadeusta, vastaan. Ja se kamppailu kantaa näytelmän alusta loppuun.

Santtu Karvonen tulkitsee vivahteikkaasti Antonio Salierin roolin Turun Kaupunginteatterin Amadeus-näytelmässä.
Jatka lukemista ”Inhimillisiä kamppailuja” →

Jeanne de Clisson – intohimon paloa verenpunaisella liekillä

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Jos täytätte mun lasini

niin tahdon kertoa —

Sukellan hyytävästä Aurajokirannan viimasta sisään vanhaan kivirakennukseen, suoraan kuin Rosvo-Roopen kapakkaan: soitto soi, viinit tuoksuvat laseissa… kukaan ei tappele, onneksi. Ainakaan vielä. Lämpö valuu vähitellen takaisin jäseniin ja punainen samettiverho sulkee meidät katsojat tiukemmin kellarikapakkaan. Ja siitähän se alkoi, kuten kuvaan sopi, baaritiskiltä, Jeanne de Clissonin tarina, lisämääreenä hykerryttävän oivaltava meriverellinen kostokuvaelma. Lavastuksen tunnelma oli täydellisen merirosvollinen: valkoista, mustaa, punaista, aitoja kynttilälyhtyjä, elävä soittaja ja mustasta viitasta kuoriutuva palavasieluinen tarinankertoja-Jeanne.

Jatka lukemista ”Jeanne de Clisson – intohimon paloa verenpunaisella liekillä” →

Sydämenlyöntejä – Så länge hjärtat kan slå

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Kokemus alkoi heti kokonaisvaltaisesti. Mustaa keskiviikkoiltaa valaisivat linja-autoaseman lamput, vesisade kaatui niskaan ja tuuli hyisen kylmettävästi. Lavastus oli täydellinen Grus Grus Teatterin Ennuste, negatiivinen -esitystä varten. Odotimme ankeassa kelissä kenttäsairaala KS 38:aa saapuvaksi. Nouda meidät jo! Jäädyin valmiiksi, vaikka luulin pukeutuneeni riittävän lämpimästi. Kun vihdoin yksikön hoitaja (Ishmael Falke) huusi nimeni ja toinen (Janna Haavisto) ojensi toimintaohjeet, tunsin muuttuvani nappulaksi koneistoon. Oliko tämä tila hyvä vai huono: potilas hoitajien armoilla, katsojaksi halunnut esiintyjien armoilla? Epätavallista, outoa ja sangen kiehtovaa kuitenkin.

Jatka lukemista ”Sydämenlyöntejä – Så länge hjärtat kan slå” →

Pilvien alta pilvien päälle

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Turun Kaupunginteatterin Sopukka, musta laatikko, odotti perinteisessä muodossaan. Näyttämö ja katsomo katselivat toisiaan. Ei onneksi vaikuttanut siltä, että katsojalta vaaditaan suunnattomia ponnistuksia suunnata tarkkaavaisuuttaan tuonne, tänne tai moneen suuntaan. En olisi jaksanut tulla. Perjantai-illan väsymys. Pilvet tuntuivat tänään omakohtaisesti painavan. Viikon työt ja pimeys painoivat. Tunti, tunti vain ja takaisin unien maailmaan.

Jatka lukemista ”Pilvien alta pilvien päälle” →

Kaikki laivaan, MS Dominoon!

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Astu laivaan, stig ombord! Laivassa laivatta, sellainen oli lupaus Linnateatterin MS Domino –revyyllä, ja hupilaivan sisältönä musiikkia, tanssia ja sketsejä viihteellisen pallomeren aalloilla keinuen. Jokainen katsoja osaa varmasti listata stereotyyppisen risteilyn: tungosta ja ylensyöntiä seisovassa pöydässä, juomista, pallomeressä kirkuvia kakaroita, bingon eläkeläisiä, päivätanssien humpat, karaokelistat, yökerhon viimeiset epätoivon hetket, lisää juomista ja vielä enemmän juomista. Jokaiselle jotain. Näistä löytää sekä tosielämän komedioita että tragedioita. Ennen esitystä mietin sitä, löytyykö myös jotain uutta naurettavaa ja oivaltavaa näkökulmaa laivan työ- ja huvittelumaailmaan.

Jatka lukemista ”Kaikki laivaan, MS Dominoon!” →

Siskot suunnistavat naiseuden kartalla

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Ensin ärsyynnyin. En ole tullut tänne kuuntelemaan mitään luentoa tai tietoiskua. Olen biologiani ja psykologiani opiskellut. Mikä tämä teos oikein on muodoltaan? Stand up, keskustelu, revyy, vai mikäihme? Miksi kaikki täytyy selittää? Olenko vain väsynyt? En kai jättänyt kahvinkeitintä päälle? Kai tästä pitää tehdä facepäivitys, faceafacestafaceen, onko kotonaedesaamupalaa, apua!jokuYSKIItuolla! enedestiedämihinaikaanlastenikoulualkaahuomenna SEIS, sisäinen puhe, nyt ollaan teatterissa, relaa, RELAA.

Jatka lukemista ”Siskot suunnistavat naiseuden kartalla” →

Närproducerat-teos tanssii keittiöiloa kaikille aisteille

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Kotiin tullessanikin maistoin vielä valkosipulin maun suussani. Ja vastaleivotun sämpylän, nammm… ja liikkeen, tanssin, tuoksujen, äänten ja elävän esityksen maun. Koreografi-tanssija Sandrina Lindgrenin sooloesitys Närproducerat – ruuanlaitto tanssina lumosi kuin vastaleivottu, kuohkea ja rakkaudella leivottu pulla. Raaka-aineina sekoittuivat liike, äänitausta, kotoisan keittiön lavastus. Mausteina täydensivät valmistuvien ruokien tuoksut, autenttiset keittiöäänet ja kostean kevätillan hiljainen rauha. Sokeroituna kirsikkana pullan päällä komeili elävälle yleisölle tarjotun tilaisuuden ainutlaatuisuus.

Jatka lukemista ”Närproducerat-teos tanssii keittiöiloa kaikille aisteille” →