Kamera pyyhkäisee yli Ahvenanmaan siloluotojen ja aaltojen välkkeen, tallentaa sopivasti yksityiskohtana poukaman joutsenperheen. Näkymä ei ole kahdessasadassa vuodessa muuttunut. Vai onko? Onko ihminen?
Tiina Lymin käsikirjoittamaa ja ohjaamaa Myrskyluodon Maijaa katson oman aikani silmin. Jos on lukenut Anni Blomqvistin alkuperäisteokset, katsonut Åke Lindmanin 1970-luvun ohjauksen, niin hyvä, mutta kannattaa kurottaa uuteen ja antaa itselleen lupa vaikuttua tästä versiosta, joka ei täsmällisesti noudata kirjaa. Ja trailereissa soinut, tuttuakin tutumpi Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija -kappalekin soi vasta elokuvan lopussa, ikään kuin vain kunnianosoituksena vanhalle ja menneille tulkinnoille.
Jatka lukemista ”Meren ja Myrskyluodon Maija”
Kulttuurikuplia 