Perjantai oli ollut raskas. Olin ollut työpäivän aikana kasvokkain köyhyyden, päihteiden ja elämässä eteenpäin raahautumisen kanssa. Puhunut yksinäisyydestä, työttömyydestä ja ikävästä aikaan, kun kaikki oli vielä, jos ei hyvin, niin ainakin paremmin. En ollut ihan varma, halusinko olla nukkumassa vai istua katsomossa odottamassa näkeväni uutta Kunnia-näytelmää ”aidoista, ristiriitaisista ihmisistä, joilla kaikilla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa”. Joopa joo. Ympärilläni katsomossa ihmiset näyttivät hyvinvoivilta, hyvin pukeutuneilta, pärjääviltä ja kunnossa olevilta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Kun meillä on kai julkisesti näkyvä, yksityinen, sisäinen ja jopa salattu elämämme. Yritin ottaa teatterinkatsomisasenteen: Miten hyvin näytelmä vastaa kysymykseensä? Onko meillä jokaisella todellakin vahvuutemme ja heikkoutemme? Sopivasti näytelmän päälle yön yli nukuttuani kriisipsykologi Pirkko Lahti totesi haastattelussa, että ”jokaisesta ihmisestä löytyy aina jotain kiinnostavaa. Kaikki ihmiset ovat sillä tavalla rikkaita. Heistä yllättyy kaiken aikaa.” Varmasti, ja saattaa löytää myös negatiivisia, kiinnostavia löytöjä, kuten tässä näytelmässä. Niitä parhaita puoliamme yritämme kuitenkin muille esittää.
Jatka lukemista ”Kunniasta ja ihmisistä” →
Kulttuurikuplia 