Jotenkin nolotti, kun en ollut muistanut Helenen merkkipäivää. Hän olisi varmasti pitänyt, jos olisin kiikuttanut mukanani keskelle salia pylvään, jolla olisi komeillut vati hedelmiä, mielellään sellaisia hitaasti pilaantuvia, jotta hän olisi ehtinyt niitä omassa tahdissaan maalata. Ehkä vihreitä tai punaisia omenoita. Päivä, jolloin kävin katsomassa Moderni nainen -näyttelyn, oli Helene Schjerfbeckin (1862-1946) syntymäpäivä 10.7.2022, syntymästä tasan 160 vuotta. En siis myöskään myöskään muistanut Suomen kuvataiteen päivää, mutta ehkä juuri se kuitenkin alitajuntaisesti veti minua Turun taidemuseoon. Siis anteeksi. Mutta! Mutta jokainen päivä on kuvataiteen päivä. Taidetta nykyaikana on erottaa, mikä on katsomisen arvoista, mikä kuvahälyä. Museon suojiin on hyvä hakeutua piiloon valikoitujen kuvien äärelle, vaikka kolmeksi tunniksi ihailemaan neljän taidokkaan uranuurtajan Schjerfbeckin, Ellen Thesleffin (1869-1954), Sigrid Schaumanin (1877-1979) ja vähiten tunnetun, Elga Sesemannin (1922-2007) palettiveisten linjoja.
Jatka lukemista ”Modernien naisten seurassa Helenen juhlissa”Avainsana: Turku Art Museum
Keväisiä valoimpressioita Sigrid Schaumanilta
Mielikuvitusta ilman en voisi elää! Kun räntäsade vihmoo päin kasvoja ja jäätävä tuuli Taidemuseonmäellä saa toivomaan talvipipoa takaisin, voin kuvitella itseni Gianicolo-kukkulalle Roomaan, keskelle pinjojen huojuntaa, auringonpaahtaman iltapäivän jälkiaaltoiluun. Kiitos mielikuvitukselle, että Turun taidemuseon näyttely Sigrid Schaumanin (1877-1979) taiteesta yhdistyi musiikkiin ja elokuvaan sekä itse koettuihin Roomaan ja Kemiön Söderlångvikiin.
Näyttelyn jälkeen mietin, miksi aulassa videon taustana soinut Erik Satien (1866-1925) Gnossienne 1 ei mielestäni tehnyt oikeutta vihreänsävyissä valoisana väreilevälle kuvataiteelle. Se kuulosti pikemminkin melankoliselta, jopa apaattiselta tunnelmapalalta. Enemmän se muistutti Schaumanin osaksi slaavilaisista juurista, vaikka impressionistista hetken vaikutelmaa osuvasti tulkitsikin. Aloin miettiä musiikkeja, joita itse kuuntelisin näiden töiden kanssa, taustalla, ennen tai jälkeen.
Jatka lukemista ”Keväisiä valoimpressioita Sigrid Schaumanilta”Lapsen silmin Kaipiaisen fantasiamaailmassa
Päällimmäinen ajatukseni nähtyäni keramiikkataiteilija Birger Kaipiaisen (1915-1988) näyttelyn Turun taidemuseossa oli: Tämä näyttely olisi pitänyt katsoa lapsen silmin ja lapsen olisi tämä mukava nähdä! Teokset ovat fantasiaa ruokkivia, mutta esittäviä, luonnon- ja ihmisläheisiä, herkästi tai tehokkaasti värikkäitä, koristeellisia ja selkeitä. Jos teoksia vielä saisi koskea, niiden muodot avautuisivat lisää, ja kosketuksen kautta myös näkövammaisille. (Selvyyden vuoksi: koskeminen teoksiin on kielletty!) Teen siis matkan uudelleen, lapsenomaisesti, yrittäen säilyttää sen fantasia-, satu- ja luontomaailman, jota Kaipiaisen taiteesta ajatuksiini tulvi.
Jatka lukemista ”Lapsen silmin Kaipiaisen fantasiamaailmassa”


