Ensin ajattelin Rakkaani, Conan Barbaari –näytelmän jälkeen samoin kuin Parasta elämässä -näytelmän jälkeen: en pysty tästä kirjoittamaan, tämä on taas yksi teos, joka kolahti liian lujaa, nosti pintaan julmetun kipeitä tunteita. Tulee liian omakohtaista tekstiä. Mutta mutta! Teoksen käsikirjoittaja-ohjaaja Juho Mantere viittaa käsiohjelmassa aristoteliseen katharsikseen, puhdistautumiseen, jonka voi saavuttaa teatterin avulla. Se ja hänen sanansa pressitilaisuudessa teatterista yhteisen kokemuksen rituaalina, parantavana sellaisena, käänsivät kelkkani.
Jatka lukemista ”Me ollaan… sankareitako? Kaikkiko?”
Kulttuurikuplia 