Uuden alku – vai paluu kultasateeseen?

Olen luvan kanssa pitänyt taukoa blogikirjoittamisesta. Hiljaiselo on sallittua, kun kukaan muu kuin minä itse ei määrää kirjoittamaan. Joten mikäs tässä on ollut suklaata ja juustoja syödessä joulunaika. Joulun tähti on kirkkaasti peitonnut utuisen sometähteyden. Olen tosin luonut montakin uutta kirjoitustiedostoa ja erityisesti tutustunut vanhoihin kirjoituksiini. Ja sitämyötä vanhaan itseeni. Olen tehnyt oivalluksia, herännyt huomaamaan sitä, mikä ihmisessä on pysyvää, mikä muuttuvaa. Miettinyt paljon omaa ja ihmisluonnetta yleensä sekä halua ja haluttomuutta muutoksiin.

Löysin nimittäin vanhan päiväkirjani. Tai ei se oikeastaan ole päiväkirja, vaan kirja, jonka olen nimennyt Ajatuksia-kirjaksi. Sen sisältä löytyy perinteistä päiväkirjakirjoitusta, runojani ja kuvakollaaseja leikatuista kuvista ja omia kuvitusaiheita runoihini. Kaikenlaista elämän, ympäristön, itseä kiinnostavien aiheiden ja itsen pohdintaa. Ajatuksia kolmenkymmenen vuoden takaa: nuoria, naiiveja, tunteellisia, mutta myös älykkäitä! Hyvä, nuori minä!

Jatka lukemista ”Uuden alku – vai paluu kultasateeseen?”

Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021

Eilen, torstaina 3.12. iltapäivällä, minun piti istua toistamiseen Nokia-näytelmän katsomossa Turun kaupunginteatterissa. Näin ennakkoesityksen maanantaina 23.11. ja tuolloin kirjoittelin jo innoissani ylös ajatuksia ja tuntemuksia näytelmästä. En ollut ennakko-oletuksistani huolimatta pitkästynyt tai kyllästynyt, päinvastoin. Näytelmä osoittautui oikeinkin viihdyttäväksi tarinaksi, kertomukseksi, jossa rikkauksia jauhanut kalevalainen sampo pudotetaan lopulta aaltoihin. Mieleeni palautui näytelmäkirjailija Sami Keski-Vähälän ja ohjaaja Mikko Koukin edellinen yhteinen suursaaga, Taru sormusten herrasta. Tässäkin työssä näin yhtä onnistunutta tiivistämistä ja näkökulman valintaa.

Jatka lukemista ”Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021”

Syyskuva

Täällä Turun seudulla on nyt syysloma-aika. Tänä vuonna se on tarkoittanut monille liikkumista lähiseuduilla, käymistä sellaisissa tapahtumissa, joihin uskaltaa itse turvallisesti mennä, ja ulkoilua kauniissa, kuulaassa syyssäässä.

Itse olen tälläkin viikolla opiskellut soveltavaa taidetta ja monitaiteisuutta. Opiskeluista, sisällöstä ja tarkoituksesta varmaan kerron lisää ja tarkemmin myöhemmin. Kirjoittamisen suhteen olen vähän ”himmaillut”. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että on ollut pakko.

Jatka lukemista ”Syyskuva”