Olen luvan kanssa pitänyt taukoa blogikirjoittamisesta. Hiljaiselo on sallittua, kun kukaan muu kuin minä itse ei määrää kirjoittamaan. Joten mikäs tässä on ollut suklaata ja juustoja syödessä joulunaika. Joulun tähti on kirkkaasti peitonnut utuisen sometähteyden. Olen tosin luonut montakin uutta kirjoitustiedostoa ja erityisesti tutustunut vanhoihin kirjoituksiini. Ja sitämyötä vanhaan itseeni. Olen tehnyt oivalluksia, herännyt huomaamaan sitä, mikä ihmisessä on pysyvää, mikä muuttuvaa. Miettinyt paljon omaa ja ihmisluonnetta yleensä sekä halua ja haluttomuutta muutoksiin.
Löysin nimittäin vanhan päiväkirjani. Tai ei se oikeastaan ole päiväkirja, vaan kirja, jonka olen nimennyt Ajatuksia-kirjaksi. Sen sisältä löytyy perinteistä päiväkirjakirjoitusta, runojani ja kuvakollaaseja leikatuista kuvista ja omia kuvitusaiheita runoihini. Kaikenlaista elämän, ympäristön, itseä kiinnostavien aiheiden ja itsen pohdintaa. Ajatuksia kolmenkymmenen vuoden takaa: nuoria, naiiveja, tunteellisia, mutta myös älykkäitä! Hyvä, nuori minä!
Jatka lukemista ”Uuden alku – vai paluu kultasateeseen?”
Kulttuurikuplia 