Jeanne de Clisson – intohimon paloa verenpunaisella liekillä

Jos täytätte mun lasini

niin tahdon kertoa —

Sukellan hyytävästä Aurajokirannan viimasta sisään vanhaan kivirakennukseen, suoraan kuin Rosvo-Roopen kapakkaan: soitto soi, viinit tuoksuvat laseissa… kukaan ei tappele, onneksi. Ainakaan vielä. Lämpö valuu vähitellen takaisin jäseniin ja punainen samettiverho sulkee meidät katsojat tiukemmin kellarikapakkaan. Ja siitähän se alkoi, kuten kuvaan sopi, baaritiskiltä, Jeanne de Clissonin tarina, lisämääreenä hykerryttävän oivaltava meriverellinen kostokuvaelma. Lavastuksen tunnelma oli täydellisen merirosvollinen: valkoista, mustaa, punaista, aitoja kynttilälyhtyjä, elävä soittaja ja mustasta viitasta kuoriutuva palavasieluinen tarinankertoja-Jeanne.

Jatka lukemista ”Jeanne de Clisson – intohimon paloa verenpunaisella liekillä”

Pilvien alta pilvien päälle

Turun Kaupunginteatterin Sopukka, musta laatikko, odotti perinteisessä muodossaan. Näyttämö ja katsomo katselivat toisiaan. Ei onneksi vaikuttanut siltä, että katsojalta vaaditaan suunnattomia ponnistuksia suunnata tarkkaavaisuuttaan tuonne, tänne tai moneen suuntaan. En olisi jaksanut tulla. Perjantai-illan väsymys. Pilvet tuntuivat tänään omakohtaisesti painavan. Viikon työt ja pimeys painoivat. Tunti, tunti vain ja takaisin unien maailmaan.

Jatka lukemista ”Pilvien alta pilvien päälle”