Syntyperäisenä turkulaisena minulla on moniakin paikkoja Turun seudulla, joita voisi kutsua lempipaikoiksi. Tai kutsuuko niitä sitten sielunmaisemiksi, ankkuripaikoiksi, maadotuspaikoiksi -riippuu varmaan mielentilasta ja hetkestä. Yhtä kaikki, sellaisiin paikkoihin on hyvä etsiytyä hakemaan pysyvyyttä, tuntemaan jalat tukevasti maassa. Paikat ovat ja pysyvät, niihin eivät pienet maailman heilahtelut vaikuta. Yksi näistä paikoista on Liedon Vanhalinna ympäristöineen.
Jatka lukemista ”Mieli lepää Vanhalinnan historian sylissä”Avainsana: luontoliikunta
Kanttarellin opetuksia ahneelle
Sain ystävältäni yllätyslahjan. Hän lahjoitti minulle, ihan muuten vaan, ison pussillisen itse poimimiaan sieniä ja paljasti vielä kaiken kukkuraksi paikan, josta oli ne poiminut. Siellä niitä on kuulemma pilvin pimein jäljellä, suppilovahveroita. Lahja oli mielestäni käsittämättömän suuri, kuka nyt sienipaikkojaan toiselle kertoo! Se oli henkilökohtaisen luottamuksen osoitus, näin himosienestäjien kielellä tulkittuna. Ystäväni tiesi, että paikka olisi nyt lopullisesti minun valtaukseni. Minun paikkani, minun sieneni.
Jatka lukemista ”Kanttarellin opetuksia ahneelle”

