Olihan se itsellekin vähän outo tilanne. Mikaelin kirkko oli täynnä, vaikka ihmiset istuivat harvakseltaan, neljä per penkkirivi. Onneksi tunnelman saavuttaminen ei ole ihmispaljouksista kiinni, sen tulimme huomaamaan. Lauluyhtye Rajaton antoi meille joulunajan aloituksen ja lahjoitti orastavan jouluilon. Silti tuntui, että tällä kertaa, enemmän kuin yleensä, me teimme jouluisen tunnelman kaikki, yhdessä.
Jatka lukemista ”Rajaton, jouluilo”
Kuka voi kirjoittaa umpirakastuneena rakkaastaan jotain negatiivista!? Tämä rakkaus on kestänyt vuosikymmeniä ja polttaa edelleen. Liekkeihin se roihahti täsmällisesti 16.5.1997, kun maailmanluokan tangomusikaalikiertue Tango Pasion vieraili Turkuhallin Elysée Arenalla. Konserttilippu lepää edelleen esitteen kanssa tallessa levynkansien välissä, rakastuminen maksoi minulle 240 markkaa. Rakastuin argentiinalaiseen tangoon. Aksentteihin, viipyilyyn, kiihkeyteen, tuleen ja jäähän. Rakastuin bandoneoniin.
Jatka lukemista ”Nektaria tulisieluille – Tango de mi Alma”
Säästin kaikki taiteilija Tove Janssonista (1914-2001) kertovan Tove-elokuvan arvostelut varta vasten luettaviksi elokuvan katsomisen jälkeen. Hehkutusta ja kehuvia arvioita elokuvan erinomaisuudesta oli toki kantautunut korviini, mutta on aina kutkuttavaa nähdä, kohtaako taiteilijaelämänkerta valkokankaalla oman käsityksen taiteilijasta. Näinkin todella paljon eläväisemmän, rohkeamman ja herkemmän nuoren Toven kuin olin kuvitellutkaan. Pohdiskelimme näkemäämme elokuvan jälkeen kahvikupillisen äärellä ystäväni Annen kanssa.
Jatka lukemista ”Kahvilakeskustelu railakkaanraikkaasta Tovesta”
cabinet – a piece of furniture with shelves, cupboards, or drawers, used for storing or showing things
meaning in the Cambridge English Dictionary
Ajatus somemaailmaesityksestä ärsytti, mutta kiinnosti. Taiteen ja somen liitto, kulttuurin ja markkinoinnin liitto nostaa vastarintaa tällaisen romantikko-humanistin ajatusmaailmassa. Mutta tunnustettava se kai on, kaikessa nykyään puhutaan markkinoinnista ja varsinkin somen sisältömarkkinoinnista. Ennen Mellanmjölk Productionsin The Cabinet-esitystä Tehdasteatterissa pohdiskelin virtuaalielämää ja varsinkin sometusta some-esityksestä.
Jatka lukemista ”Somesta someen – The Cabinet osoitteli elämämme kuvavirtaan”
Teoksen Holló Erzébet (omakätisesti) alussa ajassamme elävä nainen, Elisa, kysyy peililtä omaa arvoaan. Vastaus pitää muistaa.
Valkoinen paita vaihtuu kohta mustaan. Elisa joutuu vastakkain elämänsä kanssa, jossa hän kilttinä antaa kaikkensa, ja palkkana on – ei mitään. Hän lähtee matkalle tutustumaan uudelleen elämäänsä. Samalla hän tutustuu kirjeiden kautta vuosisatoja sitten eläneeseen kreivitär Erzébet Báthoryyn (1560-1614), jonka elämä näyttäytyy katsojalle jakautuneena karmivaan ja herkkään puoleen, historiallisesti tiedettyyn ja arveltuun totuuteen. Naiset kohtaavat kirjeiden välityksellä. Verikreivittäreksi kutsuttu kreivitär kertoo omaa tarinaansa keskiajalta tähän päivään.
Jatka lukemista ”Kohtaaminen yli vuosisatojen”
Sain ystävältäni yllätyslahjan. Hän lahjoitti minulle, ihan muuten vaan, ison pussillisen itse poimimiaan sieniä ja paljasti vielä kaiken kukkuraksi paikan, josta oli ne poiminut. Siellä niitä on kuulemma pilvin pimein jäljellä, suppilovahveroita. Lahja oli mielestäni käsittämättömän suuri, kuka nyt sienipaikkojaan toiselle kertoo! Se oli henkilökohtaisen luottamuksen osoitus, näin himosienestäjien kielellä tulkittuna. Ystäväni tiesi, että paikka olisi nyt lopullisesti minun valtaukseni. Minun paikkani, minun sieneni.
Jatka lukemista ”Kanttarellin opetuksia ahneelle”
Tämä teksti Maria Jotunin Kultaisesta vasikasta ei millään halunnut valmistua, ei vaikka väkisin väänsin. Jokin oli vinksallaan. Kunnes palikat loksahtivat kohdilleen, klik, klik, klik. Koko kokonaisuus, joka muodostuu kolmesta taiteilijaprofessori Mikko Roihan tulkinnasta, halusi tulla estradille. Maria Jotunin teoksista yksi ei toivonut tulla mainituksi ilman toista ja ilman Orvokki Aution seuraa. Kevät 2018 – Pesärikko, kevät 2019 – Miehen kylkiluu ja vihdoin 2020 syksy – Kultainen vasikka, ovat yhtä kuin Roiha-trilogia.
Jatka lukemista ”Mikä määrittää elämäsi? – Roiha-trilogian tanssillinen osuus”
Täällä Turun seudulla on nyt syysloma-aika. Tänä vuonna se on tarkoittanut monille liikkumista lähiseuduilla, käymistä sellaisissa tapahtumissa, joihin uskaltaa itse turvallisesti mennä, ja ulkoilua kauniissa, kuulaassa syyssäässä.
Itse olen tälläkin viikolla opiskellut soveltavaa taidetta ja monitaiteisuutta. Opiskeluista, sisällöstä ja tarkoituksesta varmaan kerron lisää ja tarkemmin myöhemmin. Kirjoittamisen suhteen olen vähän ”himmaillut”. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että on ollut pakko.
Jatka lukemista ”Syyskuva”
Valot sammuivat ja Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan laskeutui pitkä hiljaisuus. Loppuiko esitys jo? Näin äkkiä?! Jäin janoamaan lisää. Ihmettelin itseäni, koska olin ennakolta jännittänyt tämän esityksen katsomista. En ole erityisemmin mieltynyt mihinkään sota-aiheiseen eikä Väinö Linnan Tuntematon sotilas kuulu lempiteoksiini, vaikka kansallisklassikko onkin. Koska Toisen tuntemattoman lähtökohtana ollut teos ei erityisemmin kiinnosta, ajattelin että yhdeksästä nykykertomuksesta dramatisoitu esityskään ei jaksaisi kiinnostaa. Olinpa todella väärässä!
Jatka lukemista ”Naiset sodan varjoista”
Legendaarinen, 95-vuotias kansallisorkesteri, sitä on Dallapé! Miten sen paremmin sanoisi?! Ennen orkesterin illan konserttia Turun Kaupunginteatterissa kuuntelin Dallapén juhlalevyä kahdenkymmenen vuoden takaa ja katselin sen kansikuvia. Historiaa kerrottiin kokoonpanosta vuosilta 1989-2000, ja olipa myös kuva vuodelta 1934. Musiikin legendoista siinä kuvassa istuivat mm. A.Aimo ja Viljo ”Vili” Vesterinen. Ajatukseni veivät kauas, edesmenneiden isoäitieni (s.1910 ja 1918) nuoruusaikaan. Kuvittelin, miten he katselevat pilven reunalta, kun lapsenlapsi kuuntelee samoja iskusävelmiä kuin he joskus nuorina.
Jatka lukemista ”Jälleen soitti Dallapé!”
Kulttuurikuplia 