Avainsana: kulttuurihyvinvointi

Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Kaupallinen yhteistyö MagnumLive Oy , kiitos lipuista

Kesällä joka päivä on tanssipäivä, myös sunnuntai! Ja hieno päivä 3.7. olikin! Sadekuurot olivat pyyhkäisseet kaikkein pahimman helteen ja alkuillan lämpö helli tanssijoita. Turun Uittamon lavalla tanssitaan sunnuntaisin 18-23 aina elokuun loppuun asti, ja yhtyeitä sekä huippusolisteja riittää moneen makuun. Uittamon etuna on rauhallinen viikonlopun ilta ja sopiva ajankohta. Tanssit alkavat riittävän aikaisin, jotta maanantaina töihin lähtevät ehtivät nukkumaan ja toisaalta kesälomasta nauttivat voivat jatkaa vielä eteenpäin kaupungin sykkeeseen. Myös ikäihmisille ajankohta on riittävän aikainen, sen huomasin tanssiyleisöstä. Kaikenikäistä väkeä oli paikalla. Ja se, ylisukupolvinen yhteisöllisyys saman asian äärellä, on lavatanssien rikkaus.

Jatka lukemista ”Energinen Teemu Roivainen ja sähäkkä Energia Uittamon lavalla” →

Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Palasin blogin aloitusaikoihin, syyskuuhun 2020, ja muistelin kaunista elokuun iltaa Littoisissa. Iltaa, johon oma tanssini taukosi lähes kahdeksi vuodeksi. Mieli jatkaa sujuvasti elämää haihduttaen kesätuuliin muutaman hiljaisen vuoden, kai halutenkin unohtaa. Kaipuu kesäelämään osoittaa tietä eteenpäin, taakse jäänyt olkoon siellä. Edessäpäin on varmasti monta iloa pulppuilevaa tanssi-iltaa, sellaisia kuin oli torstai 9.6., sellaisia, joiden jälkeen voi sanoa, että onneksi en jättänyt väliin!

Jatka lukemista ”Iloinen jälleennäkeminen, Littoisten lava!” →

Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021

Published on julkaissut paivinporinoita1 kommentti

Eilen, torstaina 3.12. iltapäivällä, minun piti istua toistamiseen Nokia-näytelmän katsomossa Turun kaupunginteatterissa. Näin ennakkoesityksen maanantaina 23.11. ja tuolloin kirjoittelin jo innoissani ylös ajatuksia ja tuntemuksia näytelmästä. En ollut ennakko-oletuksistani huolimatta pitkästynyt tai kyllästynyt, päinvastoin. Näytelmä osoittautui oikeinkin viihdyttäväksi tarinaksi, kertomukseksi, jossa rikkauksia jauhanut kalevalainen sampo pudotetaan lopulta aaltoihin. Mieleeni palautui näytelmäkirjailija Sami Keski-Vähälän ja ohjaaja Mikko Koukin edellinen yhteinen suursaaga, Taru sormusten herrasta. Tässäkin työssä näin yhtä onnistunutta tiivistämistä ja näkökulman valintaa.

Jatka lukemista ”Esitys SIIRRETTY Ilon vuoteen 2021” →

Kanttarellin opetuksia ahneelle

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Sain ystävältäni yllätyslahjan. Hän lahjoitti minulle, ihan muuten vaan, ison pussillisen itse poimimiaan sieniä ja paljasti vielä kaiken kukkuraksi paikan, josta oli ne poiminut. Siellä niitä on kuulemma pilvin pimein jäljellä, suppilovahveroita. Lahja oli mielestäni käsittämättömän suuri, kuka nyt sienipaikkojaan toiselle kertoo! Se oli henkilökohtaisen luottamuksen osoitus, näin himosienestäjien kielellä tulkittuna. Ystäväni tiesi, että paikka olisi nyt lopullisesti minun valtaukseni. Minun paikkani, minun sieneni.

Jatka lukemista ”Kanttarellin opetuksia ahneelle” →

Syyskuva

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Täällä Turun seudulla on nyt syysloma-aika. Tänä vuonna se on tarkoittanut monille liikkumista lähiseuduilla, käymistä sellaisissa tapahtumissa, joihin uskaltaa itse turvallisesti mennä, ja ulkoilua kauniissa, kuulaassa syyssäässä.

Itse olen tälläkin viikolla opiskellut soveltavaa taidetta ja monitaiteisuutta. Opiskeluista, sisällöstä ja tarkoituksesta varmaan kerron lisää ja tarkemmin myöhemmin. Kirjoittamisen suhteen olen vähän ”himmaillut”. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että on ollut pakko.

Jatka lukemista ”Syyskuva” →

Näin, koin, kuplin! – Mikä Kulttuurikuplia?

Published on julkaissut paivinporinoitaJätä kommentti

Vuonna 2017 sain ilon aloittaa noviisibloggaajana Turun kaupunginteatterin Kotikriitikoissa. Porisin kaksi vuotta paivinporinoita-kirjoittajanimimerkin takana ja kirjoitin lähes kaikista teatterin esityksistä monenmoisia tekstejä. Kirjoittajaminäni koki renessanssin ja eli luvan kanssa ihanaa kulttuurintäyteistä elämää. Kirjoittaminen ei ole ottanut loppuakseen kerran uudelleen vauhtiin päästyään, näin aikuisiällä. Se on aina ollut innostava ja mutkaton tapa ilmaista itseäni.

Jatka lukemista ”Näin, koin, kuplin! – Mikä Kulttuurikuplia?” →