Nikolai Gogolin Reviisori-näytelmä, johon Tarkastaja on täällä -näytelmä viittaa alkuperäisteoksena, on kirjoitettu vuonna 1836 ja kertoo reviisorin eli julkisten laitosten tarkastajan mahdollisesta saapumisesta aina Pietarista asti pieneen maaseutukaupunkiin. Korruptoitunut kaupunginpäällikkö alkaa tästä syystä kiireessä järjestellä kaupungin vinksallaan olevia asioita näyttämään tosiasiallista paremmilta.

Raision teatterin Tarkastaja on täällä sijoittuu omaan aikaamme. Vähemmän päivänvaloa kestävän kunnan kaikki viranhaltijat kaupunginjohtajan johdolla ovat enemmän tai vähemmän korruptoituneita, vallanahneita ja omaan pussiin pelaajia. Kaupunkiin tulee tieto, että tilintarkastaja on tulossa. Samaan aikaan bilettäjä-siivelläeläjä Ivana Björk (Alina Kilpinen) Olivia-ystävineen (Senja Luuri) saapuu paikkakunnalle matkallaan Tukholmaan. Ivanan feikki glamour ja hyvin näytelty suuren maailman tyyli saavat aikaan väärinkäsitysten vyyhden ja häntä luullaan tarkastajaksi. Hän nauttii olostaan kunnanisien hyysäämänä, saa selville väärinkäsityksen ja ”selvittelee” kunnan sotkuja ”parhaansa mukaan”. Ja jokainen kelmeilijä yrittää tietysti pelastaa oman nahkansa toisen kustannuksella, oma lehmä ojassa.

Aikanaan Reviisori iski piikin todella byrokraattiseen venäläiseen virkakoneistoon, mutta kyllä tässä nykyaikaan tuodussa näytelmässäkin on tehokkaan piikikkäät hetkensä, omalla tyylillään ja omalla tavallaan. Reviisorin motto ”Ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino.” päti ihmisiin 200 vuotta sitten ja pätee hyvinkin edelleen. Näytelmän tematiikka ihmisestä inhimillisine heikkouksineen ei vanhene. Kyllä valta, sen käyttö oikein ja väärin sekä korruptio puhuttelevat edelleen. Samoin tarinat ihmisistä, jotka uskovat asemassaan olevansa lähes maailman napoja, menestyksen huipulla ja kaikkien ihailemia, mutta todellisuudessa pikkusieluisia, itseään täynnä olevia ja menestyksensä sokaisemia. Tynnyreitä, jotka kumisevat tyhjyyttään. Ja eikö niitä löynyt myös tästä näytelmästä?! Kyllä ja todellakin!

”Me pidämme kulissit pystyssä. Totuuttakin tärkeempi on hyvä tarina.” soi koko ensemblen voimin tämän näytelmän sloganina useamman kerran. Ja harvinaista kyllä, jäi hyvänä tunnarina korvamadoksi itselleni. Alussa pikkukaupungin kaupunginjohtaja (Teija Söderholm) piteli naruja käsissään ja hääräili ihan ykköskelminä ympärillään muita hännystelijöitä ja helposti käskytettäviä kanssakelmiä. Ensimmäisellä puoliajalla syntyy herkullisia kohtaamisia, kun kaupunginjohtaja otti ”valetarkastaja” Ivanan ja Olivian vieraanvaraisesti vastaan ja esitteli heille kaupunkia. Homekoulut ja kulttuurin ahdinko peittyivät shampanjanhuuruiseen kestintään, kunnan piikkiin, tottakai.

Loppua kohti Ivanan rooli vain vahvistui ja hän kasvoi tarkastajan valeprofiilinsa turvin juhlimaan rohkeasti menestyvänä valehtelijana – ja se tuntuu olevan hänelle luontaisen helppoa. Hän sai romanttista ihailua, hän lypsi rahaa toisiaan haukkuvilta virkamiehiltä ja jakoi ne taas toisaalla hyväntahtoisesti. Hän kehui itsensä olevan hyvä jeesustelija, koko kansan robin hood. Mutta kuten Olivia asian ilmaisi: ”Parempi lähteä ennen kuin näpit palaa. Kun homma pitkittyy niin se mutkistuu.”

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Hannu Rantala kertoo pääkysymyksensä ohjaajana olleen, kuinka pitkälle olemme valmiita menemään saavuttaaksemme oman etumme. Hänen mukaansa ”hahmot ovat teoiltaan arveluttavia, mutta kaikki heistä ovat ikään kuin ajautuneet siihen tilanteeseen missä ovat ja pyrkivät vain selviytymään. Kukaan heistä ei ole täysin hyvä tai paha.” Niin kai se on, tilaisuus saattaa tehdä varkaan, mutta ylenmääräisestä yhteisen tai kunnan edun ylläpitämisestä tätä virkamiehistöä ei voinut kehua. Hymistelin samanmielisesti ”Nää spedet pitää panna ojennukseen!” -repliikin mukana.

Näytelmä nostatti mukavasti naurupyrähdyksiä siellä täällä pitkin iltaa, ei ehkä mitään katharttista naurua, mutta sellaista farssiin vivahtavaa. Muistumia oikean kuntapoliikan farssimaisuuteen oli riittämiin. Rahaa ei virkamiehillä ole kuin pintapuoliseen paikkojen ja toimien ylläpitoon, kyllä siinä itku ja nauru vuorottelevat. Eniten kyllä nauratti valetarkastajan keekoilu koko porukan kuningattarena. Tuntui, ettei hänellä ollut huonon omantunnon häivääkään toisten rahoilla elämisessään eikä pelkoa kiinni jäämisestä! Siinä jäivät seiskalehden somejulkkis-povimissit juonenkäänteineen kakkoseksi!

Näytelmä tarjosi mukavan lämmittävän naurupläjäyksen torstaiseen kesäiltaan. Ensemblessä näytteli niin ammattilaisia kuin kesäteatterin ensikertalaisia, mutta yhtä kaikki sata lasissa. Ja jälleen oli ihasteltava projektia rakentamassa olleiden teatterientusiastien suurta määrää. Krookilan kotiseutukeskus tarjoaa kauniin kesäteatteriympäristön. Siellä kannattaa viivähtää vähän pitempäänkin näytelmän katsomisen ohessa.

Sain katsoa näytelmän Raision Teatterin kanssa tarjoamalla lipuilla, kiitos

Tarkastaja on täällä -näytelmän esittely Raision teatterin sivuilla

Taiteellinen Työryhmä:

Käsikirjoitus ja ohjaus Hannu Rantala, alkuperäisteos ”Reviisori” Nikolai Gogol (suomennos Eino ja Jalo Kalima), ohjaajan assistentti  Aku-Matti Tapani, sävellys- ja laulunohjaus Janne Malinen, laulujen sanat Hannu Rantala & Janne Malinen, projektiavustaja Maria Viitakoski, tuottaja Katri Salomäenpää, grafiikka Tomi Aho,  valokuvaus Urpo Helenius, äänisuunnittelu Mika Koivunen & Hannu Rantala,  musiikin äänitys ja tuotantoapu Ville Willman, koreografia Emma Keitilä, puvustus Krista Paavola, puvustusassistentti Maria Viitakoski, maskeeraus Krista Paavola & näyttelijät, lavastussuunnittelu Mirja Ahonen, lavasterakennus Mirja Ahonen & työryhmä, tarpeistovastaava Jouni Kekkonen, tarpeistoassistentti Tea Taipale, tekniikka-ajot Mika Koivunen & Urpo Helenius

Näyttelijät: Alina Kilpinen – Ivana Björk, Senja Luuri – Olivia Lillalag, tiedotuspäällikkö Bettiina Posti, Teija Söderholm – Kaupunginjohtaja Anna-Leena Kärpänen-Vaara, Hannu Rinne – Antti Kärpänen, tarjoilija, Joni Tiainen  – Matti Kärpänen, konstaapeli Viheliäinen, pikkolo, maalaisisäntä, Janne Malinen  – Lakimies Armas Tappura, geologi, Aino Aavaluoma  – Sivistystoimenjohtaja Luna Hutila, geologi, Anne Rinne  – Sairaalanjohtaja Myrsky Metsämansikka, vaatekauppias, Jasmin Iacovone  – Sihteeri Petriina Kataja, vaatekauppiaan tytär, Kaisla Silfver – Sihteeri Karina Kataja, vaatekauppiaan tytär

Esityskuvat: Urpo Helenius / Raision teatterin facebook

Kuvat Krookilasta: Kulttuurikuplia