Mielikuvitusta ilman en voisi elää! Kun räntäsade vihmoo päin kasvoja ja jäätävä tuuli Taidemuseonmäellä saa toivomaan talvipipoa takaisin, voin kuvitella itseni Gianicolo-kukkulalle Roomaan, keskelle pinjojen huojuntaa, auringonpaahtaman iltapäivän jälkiaaltoiluun. Kiitos mielikuvitukselle, että Turun taidemuseon näyttely Sigrid Schaumanin (1877-1979) taiteesta yhdistyi musiikkiin ja elokuvaan sekä itse koettuihin Roomaan ja Kemiön Söderlångvikiin.
Näyttelyn jälkeen mietin, miksi aulassa videon taustana soinut Erik Satien (1866-1925) Gnossienne 1 ei mielestäni tehnyt oikeutta vihreänsävyissä valoisana väreilevälle kuvataiteelle. Se kuulosti pikemminkin melankoliselta, jopa apaattiselta tunnelmapalalta. Enemmän se muistutti Schaumanin osaksi slaavilaisista juurista, vaikka impressionistista hetken vaikutelmaa osuvasti tulkitsikin. Aloin miettiä musiikkeja, joita itse kuuntelisin näiden töiden kanssa, taustalla, ennen tai jälkeen.
Jatka lukemista ”Keväisiä valoimpressioita Sigrid Schaumanilta”
Kulttuurikuplia 