Kotiin tullessanikin maistoin vielä valkosipulin maun suussani. Ja vastaleivotun sämpylän, nammm… ja liikkeen, tanssin, tuoksujen, äänten ja elävän esityksen maun. Koreografi-tanssija Sandrina Lindgrenin sooloesitys Närproducerat – ruuanlaitto tanssina lumosi kuin vastaleivottu, kuohkea ja rakkaudella leivottu pulla. Raaka-aineina sekoittuivat liike, äänitausta, kotoisan keittiön lavastus. Mausteina täydensivät valmistuvien ruokien tuoksut, autenttiset keittiöäänet ja kostean kevätillan hiljainen rauha. Sokeroituna kirsikkana pullan päällä komeili elävälle yleisölle tarjotun tilaisuuden ainutlaatuisuus.
Oma mieleni oli elävälle esitykselle hyvin vastaanottavainen, kun takana on pitkä, pakotettu”pullaton” nälkäkuuri. Kyynel pyrki väkisinkin silmäkulmaan ensi-iltamaljaa nostaessa, onnen ja täyttyneen odotuksen kyynel.
Teoksen nimen takaa löytyy kaksoismerkitys. Lehdistötiedotteen mukaan ”Närproducerat” (suom. lähituote) viittaa yleensä paikallisesti tuotettuun ruokaan, mutta esityksessä se viittaa tanssijan liikkeeseen hänen käsitellessään ruokaa ja valmistaessaan ateriaa. Koko esitys lähteekin liikkeelle kuin lämmitellen: ensin sormista, käsistä, ja niiden ihailusta, sulavasta liikkeestä, ja laajenee sitten vasta varsinaiseen ruoan käsittelyyn. Ja ruoassakin lähdetään liikkeelle pienestä, mutta olennaisesta: liemikuutio plumpsahtaa maustamaan valmistuvaa keittoa. Ja kaikki on koordinoitua, hallittua ja mietittyä, kuten missä tahansa esityksessä, mutta mitä tahansa voi tapahtua missä tahansa esityksessä. Tässäkään katsoja ei ihan tarkkaan voinut tietää, mikä oli tarkoitettua ja missä määrin.
Esitys istui Koroisten miljööseen luontevasti ja jälkimaku oli muutakin kuin valkosipulinen: kotikutoinen, lämminhenkinen ja moniaistinen sekä pienestä ja yhteisestä läheisyydestä ammentava. Ei tällaista olisikaan voinut ajatella esitettävän kylmänmodernissa teräskeittiössä – tai ainakin teos olisi ollut varmasti erilainen. Olisikin mielenkiintoista nähdä, miten erilaisiin esityksiin eri keittiöt inspiroivat! Ympäristö toisaalta hämäsi. Esitys ei jäänyt kodikkaan ympäristönsä vangiksi, vaan dramaturgisia kliimakseja löytyi. Itseni esitys onnistui oikeasti peläyttämään. Keittiöhommissa kun voi sattua vahinkoja. Ja koko ajan jännitin, palaako uunissa jotain (minulla oli sinne suora katseyhteys). Ja nauraakin sai!
Ensi-iltayleisö ei tiennyt tarkalleen, millainen menu oli valmistumassa, mutta kokonaisuus valmistui kuin ammattikeittiössä ikään, järjestelmällisesti ja huolella. Liikekieli oli monipuolista ja se rakentui esineiden, ainesosien ja ruoan kanssa, mutta myös ilman niitä. Taikina sai sormista irrotessaan improvisatorista lentokäsittelyä, purkkien avaaminen jatkui liikeimitaationa, nesteet valuivat ja ravistuivat, tomaatit lensivät. Hidastetut liikkeet ja tanssilliset kaarrokset täyttivät keittiötilaa laajemmin. Sandrina Lindgren kuljetti lusikkaa kuin taijissa ikään ja taikinan käsittelyssä löytyi flamencomaista kopsauttelua. Huolellisesti taiteltuun liinaan kätkeytyi salaatti, joka putosi kulhoon äärimmäisen kauniisti ja sai päälleen vielä korkealta putoilevia persiljoitakin.
Keittiösaareketta käytettiin onnistuneesti kulissina piilottamaan välineistöä ja kätkemään odottamattomia käänteitä. Miten mainio yllätys seurasikaan saarekkeen takana kompastelusta!
Esitystä varten sävelletty musiikki on saanut inspiraationsa keittiön äänimaisemasta ja sen on säveltänyt helsinkiläinen äänisuunnittelija Teemu Korpipää. Hän sanoo keittiön ja ruuan(laiton) olleen lähtökohta, mutta muitakin lähestymistapoja lopullisessa ääniraidassa on. Ja hyvä niin!
Nautin itse keittiön äänten luuppauksesta, joka toi yksittäisiä rytmejä osaksi vähitellen kasvavaa kerrostumaa. Syntyi keittiöäänten perkussiivinen kokonaisuus, keittiön äänimatto. Samaa ideaa toteutettiin erikielisten puheenpätkien avulla, jossa koin kunnianosoitusta ruokaohjelmille ja niiden tekijöille, mm. Jaakko Kolmoselle. Mozartin pianokonsertto rytmitti aivan erinomaista kohtausta keittovihannesten leikkuun parissa! Kokki-Lindgren vajosi ja sitten kohosi upeasti musiikin mukana sfääreihin ja ikäänkuin muuntui pianisti-kokiksi. Erik Satien musiikki yhdistyneenä autenttisiin ääniin tarjosi harmonisen kokonaisuuden, ja hetkeksi jopa suljin silmäni kuullakseni kokonaisuuden. Nautinnollista ja erilaista!
– Haluaisin korvata vanhan sanonnan ”olet mitä syöt” sanonnalla ”olet miten syöt” . Syömiseemme liittyvät tavat kertovat paljon elämäntavoistamme. Ajatelkaamme miten suhteemme ruoanlaittoon on muuttunut matkan varrella – muuttuessamme metsästäjä-keräilijöistä viljelijöiksi ja lopulta kaupunkilaisiksi. Sooloa työstäessäni pohdin, kuinka luova prosessimme keittiössä vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme ruokaan, Lindgren kuvaa teosesittelyssä.
Olin ajatellut ottaa illallisen esityksestä mukaani kotiin, mutta mieleni muuttui lennossa, kun tunnelmallinen kahvilarakennus kutsui nauttimaan aterian paikan päällä. Ja jos näinä aikoina voi jostain iloita, niin kodin ulkopuolella syömisestä ja ruokaseurasta. Sain miellyttävän seuralaisen suureen saliin nauttimaan aterian kanssani. Illasta muodostui erittäin monipuolinen kulttuuri-soirée ja illallisesta kahden, toisilleen ennalta vieraan katsojan keskusteluhetki. ”Olet miten syöt” konkretisoitui ainutlaatuiseksi muistoksi.
Sandrina Lindgren kertoo Turun Sanomien haastattelussa, miten häntä kiinnostaa tanssin ja runouden löytyminen sieltä, missä sitä ei ole totuttu havaitsemaan. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että tavallinenkin ihminen voi löytää tanssillisuutta ilmaisuunsa ja olemiseensa, kun sille antaa mahdollisuuden ja avaa sille silmät.
Varmasti näen arjen, arkisten toimintojen ja oman kehon liikkeen mahdollisuuksia ja estetiikkaa enemmän kuin ennen siellä, missä ennen näin vain arkisen toiminnan. Ei pelkkä lopputulos, vaan itse prosessi voi olla kaunis ja esteettinen. Taiteen ihanuus on tarjota aisteja avaavia esityksiä ja tämä oli sellainen. On vaikeaa analysoida, mikä omasta liikuttumisestani johtui jo pelkästä elävän esityksen odotuksesta, mikä esityksen moniaistisesta sinfoniasta. Mutta sydäntä liikuttanut ilta, sitä tämä kokonaisuus oli ❤
Esityksen verkkosivu: www.grusgrus.fi/narproducerat
Koreografia, tanssi ja menu: Sandrina Lindgren
Äänisuunnittelu: Teemu Korpipää
Esityskuvat: Jussi Virkkumaa
Maisema- ja kattauskuvat: Päivi
Näin Närproducerat-teoksen kantaesityksen 7. toukokuuta kutsuvieraslipulla. Erityisen suuri KIITOS, koska elävä esitys on elämää!
Närproducerat-teoksen kaikki esitykset on loppuunvarattu, mutta esitystä on mahdollisuus varata Läntisen Tanssin Aluekeskuksen kautta, info@l-tanssi.fi.
Kulttuurikuplia 