Olen luvan kanssa pitänyt taukoa blogikirjoittamisesta. Hiljaiselo on sallittua, kun kukaan muu kuin minä itse ei määrää kirjoittamaan. Joten mikäs tässä on ollut suklaata ja juustoja syödessä joulunaika. Joulun tähti on kirkkaasti peitonnut utuisen sometähteyden. Olen tosin luonut montakin uutta kirjoitustiedostoa ja erityisesti tutustunut vanhoihin kirjoituksiini. Ja sitämyötä vanhaan itseeni. Olen tehnyt oivalluksia, herännyt huomaamaan sitä, mikä ihmisessä on pysyvää, mikä muuttuvaa. Miettinyt paljon omaa ja ihmisluonnetta yleensä sekä halua ja haluttomuutta muutoksiin.
Löysin nimittäin vanhan päiväkirjani. Tai ei se oikeastaan ole päiväkirja, vaan kirja, jonka olen nimennyt Ajatuksia-kirjaksi. Sen sisältä löytyy perinteistä päiväkirjakirjoitusta, runojani ja kuvakollaaseja leikatuista kuvista ja omia kuvitusaiheita runoihini. Kaikenlaista elämän, ympäristön, itseä kiinnostavien aiheiden ja itsen pohdintaa. Ajatuksia kolmenkymmenen vuoden takaa: nuoria, naiiveja, tunteellisia, mutta myös älykkäitä! Hyvä, nuori minä!

Vuodenvaihde on uusien alkujen, lupausten ja hehkutuspäivitysten kulta-aikaa. Tänään Turun Sanomissa arvostamani liikuntalääkäri Harri Helajärvi kirjoittaa muutoksista otsikolla Tahdolla tavoitteeseen? Jos haluaa muutoksia, miten saada asenteet muuttumaan? Katse tulee suunnata sisäänpäin itseen. Aloittaa itselle tärkeimmistä asioista ja tehdä ne itselle parhaalla, suotuisimmalla tavalla. Suosittelen itse muutoksiin tuttua mainostaktiikkaa, ”yhden pysähdyksen taktiikkaa”. Opettele yksi uusi tapa, betonoi se elämääsi ja opettele vasta sitten uusi. Babysteps, you know. Sopii ainakin hitaalle, muutosvastarintaiselle itselleni.
Olen itse tehnyt runsas kaksi vuotta sitten muutoksen liikunnallisempaan suuntaan elämässäni. Uskoin vielä tuolloin, että en koskaan enää pysty tanssimaan jalkaleikkauksien vuoksi ja olin vakuuttunut, että kuntosali ei ole minua varten. Ihailin seitsemänkymppistä äitiäni, joka jaksoi käydä säännöllisesti salilla. En myöskään uskonut, että hauras kehonkuvani kestäisi uimahallissa käyntejä. Nyt nuo kaikki ovat ohjelmassani, enemmän tai vähemmän. Muutos on vaatinut yli kaksi vuotta aikaa, poisoppimista ja vähittäistä uuden rutiinin oppimista. Sillä rutiineista elämänmuutoksissa on paljolti kysymys. Helposti omaan elämään otettavista, pienistä muutoksista, jotka ovat itselle riittävän houkuttelevia ja palkitsevia ainakin pitemmällä tähtäimellä. Tällaisista rutiineista kirjoittaa James Clear kirjassaan Pura rutiinit atomeiksi. Ja itselleni sopi pienten muutosten lisäksi ajatus siitä, että muutos on tärkeämpi ja palkitseva jo itsessään, ei ainoastaan tavoitteen saavuttaminen. Matka on itsessään tärkeä, ei päämäärä. Ja paljon, hyvin paljon, on kyse myös rinnallakulkijoista, niistä ihmisistä, jotka tukevat omaa matkaani ja ovat menossa samaan suuntaan. Yksin ei kukaan selviä.

Mutta miten tämä sitten liittyy vanhaan itseeni? Ota muutokset ja rutiinit käyttöön myös toiseen suuntaan. Mieti, mistä hyvistä asioista olet elämäsi aikana luopunut, jopa joutunut luopumaan. Tai vääränlaisella liikkeellelähdöllä tyrinyt hyvää tarkoittaneen muutoksen. Ota uusi askel myös menneeseen suuntaan. Minne jäi lapsuudesta iloinen, huoleton liikunta ilman suorittamisen paineita tai makean porkkanan rouskutus ilman ajatusta sen vitamiineista tai kaloreista? Kannustan kaikkia uusien lupausten äärellä tutustumaan myös vanhaan itseensä ja nostamaan menneisyydestä hyviä, hyvin kauankin sitten unhoittuneita tapoja tähän päivään, tutustumaan vanhaan itseensä. Luulisin, että meillä on siihen vielä tänä keväänäkin runsaasti aikaa.
Itselleni se tulee olemaan edelleenkin paluu vaikka sinne kolmenkymmenen vuoden takaisiin luovuuden lähteisiin liikkumisen ja kulttuurin äärelle, soittoon, kirjoittamiseen ja sen kuvittamiseen monin tavoin. Paluuta johonkin ydinminään, joka ei olekaan (Hurraa!) vuosien aikana kadonnut kiireeseen, arjen pyörittämiseen ja muiden asioiden jalkoihin. Annan luovuudelleni runsain mitoin herättäviä ja elvyttäviä suudelmia kuin prinssi Ruususelle iltaruskon kultasateessa!
Ainoa neuvoni sinulle uuteen vuoteen on:
Mitä ikinä päätät vuodellasi tehdä, tee se itsellesi ja muille hyväksi.
