Kuka voi kirjoittaa umpirakastuneena rakkaastaan jotain negatiivista!? Tämä rakkaus on kestänyt vuosikymmeniä ja polttaa edelleen. Liekkeihin se roihahti täsmällisesti 16.5.1997, kun maailmanluokan tangomusikaalikiertue Tango Pasion vieraili Turkuhallin Elysée Arenalla. Konserttilippu lepää edelleen esitteen kanssa tallessa levynkansien välissä, rakastuminen maksoi minulle 240 markkaa. Rakastuin argentiinalaiseen tangoon. Aksentteihin, viipyilyyn, kiihkeyteen, tuleen ja jäähän. Rakastuin bandoneoniin.

Rakastuin myös menninkäisen oloisen bandeonisti Jose Libertellan soittoon. Onnekseni voin vielä kuulla häntä, vaikka hän nykyään soittaakin taivaallisessa tango-orkesterissa, ja ihailla levyn signeerausta. Joten miten voisin sanoa mitään negatiivista keskiviikkoillan Tango de mi Alma -esityksestä, joka oli täynnä lempikappaleitani, niin suomalaisia kuin argentiinalaisia?! Minua ei todellakaan tarvinnut houkutella konserttiin, jossa säveltäjinä ovat Piazzolla, Gardel, Kärki ja Mononen! Ja ostin lipun ihan itse. Olisin jopa toivonut, että näiden ympärille olisi laadittu koko ohjelmarunko. Etukäteen ihmettelinkin, miksi tarvitaan mukaan Teemu Brunila tai Bizet muuten kuin täytteeksi tähän konserttiin. Mutta mutta, kiinnostavaa…

Ensimmäinen kappale, Jäljet hiekassa, sai turkulaisyleisön huokailemaan. Tamara Lundin levytys on unohtumaton ja upeaäänisen Essi Luttisen oli helppo uida tällä teoksella sisään, koska korva on tottunut klassisemman äänenkoulutuksen saaneen laulajan tulkintaan kappaleesta. Ja edelleen tämä toimii ja toimi! Essi Luttisen seuraavaksi esittämä kappale, Georges Bizet´n Adieux de l´hôtesse arabe, oli saanut tangokylvetyksen. Tämä on kuitenkin toinen kappaleista, jonka kuuntelen mieluummin alkuperäisenä kuin taivutettuna tangon suuntaan. Eipä silti, hyvin sovitettuna ja esitettynä tämäkin menetteli harvemmin kuultuna kuriositeettina. Olisin kuitenkin nauttinut tilalla mieluummin annoksen jotain suomalaista tai argentiinalaista: Fuimos, Yön kuningatar, Rannalla, Adios noniño tai Otoño Porteño piano+tanssiversiona…

• 

• 

Nektaria, sitä live-esitys oli meille kaikille, niin esiintyjille kuin yleisöllekin näinä korona-aikoina. Ehkä juuri siksi Essi Luttisen maininta ”elävälle yleisölle” esiintymisestä yleisöä huvittikin, suomalainen yleisö kun ei yleensä niin kovin elossaolevalta vaikuta. Itseäni saa kyllä yleensä toppuutella, innostun spontaanisti ja näkyvästi. Tälläkään kertaa ei mennyt kauaa, kun aloin iskeä aksentteja niin että koko tuolirivi heilui. Ja kyllä tämä yleisö lämpeni vauhdilla ja muisti, miten kuuluu reagoida. Onneksi meillä oli esimerkkinä ja opettajana sympaattinen ja välitön Martin Alvarado, joka on ilmiömäinen, karismaattinen ja aito buenosairelainen tulkki tälle musiikille. Argentiinalaisen tangon taitaja Jumalan armosta!

Martin Alvarado hauskutti yleisöä kysymyksillään, mutta Toivo Kärjen Täysikuu sai yleisön syttymään. Alvarado tulkitsi ja tanssiteatteri ERIn Lassi Sairela näytti, miten tanssii lattarit suvereenisti osaava tanssija. Panamalaisen Carlos Armaranin Histoire d´un amour sai jazzillisilla lisukkeillaan minut höristämään korvia ja sen sisältä upotettuna löytyi vielä Bessame mucho. Tähän kyllä sopi selkeä jazzillinen ja improvisatorinen ote, vaikka löytyi sieltä se perinteinen beguine-rytmikin. Ihailin taidokasta musiikillista fuusioimista ja uudistamista!

Sitä seurannutta Ihmisten edessä en valitettavasti olisi ostanut, vaikka sovitus olikin hieno. Se oli eri kaliiperia kuin muut ja niin vahvasti pop-iskelmä-genren edustaja, että itselleni oli vaikea sitä nielaista tässä yhteydessä, edes hyvin sovitettuna. Ja sitä se kyllä oli, kiitos taitavan pianisti-sovittaja Petri Haapasalon!

Hupaisasti itseään wannabe-pop-staraksi kutsunut Arvarado purjehti uudelleen sisään Smoke on the Waterin saattamana, ja kertoi ennen kappaletta jutustellessaan, että Liljankukka sai sanat Hämeenkyrössä, kun hän esiintyi Satahäme Soi -festivaalilla Ikaalisissa 17 vuotta sitten. Siteet Suomeen ovat siis pitkät. Ilta linkittyi heti kauniisti, kun muistin myös Astor Piazzollan ehtineen vierailla samaisella festivaalilla 1990-luvun alussa.

Liljankukka kaikui sekä Alvaradon omilla sanoilla että suomeksi. Eeva Soini ja Lassi Sairela saivat sen elämään tanssillaan. Lisää intensiteettiä tanssiin valoi punaisten kuminauhojen käyttö, joka tässä teoksessa toi esiin tangoparin emotionaalisen kytköksen ja yhteiseen ajatuskieleen pyrkimisen ihanan yhteenliimaavasti. Äkkiä Liljankukka vaihtuikin Satumaaksi, ja tauolla kuulin Alvaradolta, että se oli spontaania pianistin ja laulajan improvisaatiota, jota ei ollut sovittu ennakkoon.

Kokonaisvaltaisesti kaunein kappale koko konsertissa oli mielestäni runoilija Alfonsina Stornin surullisesta kohtalosta ja hukuttautumisitsemurhasta kertova kappale Alfonsina ja meri. Se toimi hienosti kaksikielisenä, varsinkin koska suomalaiset, upeat Jaana Lapon sanat ovat suora käännös espanjasta:

Valkeassa hiekassa kulkee tie, 
yhteen suuntaan askeleet pienet vie.  
Yksinäinen taival nyt vie läpi hiljaisuuden, meren aallot se kohtaa. 
Yksinäinen tie kautta tuskan äänettömän kuohuihin johtaa. 
Pitkä suru äänesi vaientaa, 
ahdistusta ei kukaan tietää saa. 
Mutta sinut kutsuu se kehtoonsa tummenevaan, meren pohjalle painaa. 
Hämärässä, siellä vain hiljaa kuin hyräillen simpukat laulaa. 
Alfonsina, yksinäisyyteesi jäät. 
Siinä runon uuden kutsuvan näät. 
Meren yllä tuuli vain soi ikuinen. 
Sielusi se vie, sieluas se kantaa. 
Sitä nyt niin kuin unessa seuraat. 
Ja vettä, vain vettä sun vaatteesi on. 
Seireeniä viisi sua kuljettaa, 
läpi leväpolkujen johdattaa. 
Merihevoset, jotka hohtavat fosforia, kohta piirissä tanssii. 
Meren kansa kaikki sua saapuu katselemaan, vierelläs leikkii. 
Aika pysähtyy meren aaltoihin, 
uponneena soi runo hiljaisin. 
Kaiken, mitä koskaan sä yksin ja tuskasta loit, vesi pinnalle kantaa. 
Säteillen se aalloilla soutaa ja valoaan kaikille antaa. 
Alfonsina, yksinäisyyteesi jäät. 
Siinä runon uuden kutsuvan näät. 
Meren yllä tuuli vain soi ikuinen. 
Sielusi se vie, sieluas se kantaa. 
Sitä nyt niin kuin unessa seuraat. 
Ja vettä, vain vettä sun vaatteesi on. 

Hennonpehmeä ja vahva laulutulkinta yhdistyi tanssijaparin sulaviin uinti- ja hukkumisliikkeisiin takanäyttämön savusumussa. Tanssijoiden valkeat vaatteet liehuivat kuin meren aallot. Silmäkulmaani pyrki kyynel. Tällaista olisin voinut katsoa ja kuunnella lisää.

Väliajalla puntaroin, minkä levyn hankkisin muistokseni. Seurakseni saapuikin itse Alvarado, jonka suosituksesta valitsin ylläolevan. Levyltä löytyvät versiot Tähdet meren yllä – kappaleesta ja Satumaasta suomalaismuusikoiden ja Alvaradon yhteistyönä tulkittuina. Upeaa musiikkia!

Väliajan jälkeen seurannut ohjelma oli vailla vertaa, pelkkää ambrosiaa ja nektaria, hunajaista mannaa, ihanaa ja kaunista. Ensin Volver niin aitona versiona, että Carlos Gardelkin varmasti myhäili pilven päällä. Tämän jälkeen odotin uteliaana Carmenin Habaneran tulkintaa, ja siitä muodostui illan iloisin yllätys. Essi Luttisen taidoilla tämä aaria onnistuu epäilemättä tiukan klassisena tulkintana, mutta tässä hän flirttaili mukavan kevennetysti iskelmän suuntaan. Säestyksen vapaus yhdistettynä habanera-beguine -rytmiikkaan ei tuntunut teennäiseltä, vaan oikein makoisalta herkkupalalta jostain tyylien optimaalisesta välimaastosta.

Kun Piazzollan tango-oopperan María de Buenos Airesin kappale Yo Soy Maria kulki tanssijoiden ekspressiivisenä tuolitanssina, laulun ja soiton voimakkuuteen liittyen, aloin jo kaivata jotain suurempaa. Tästä pitäisi saada jotain vielä paremmin käsikirjoitettua… Suuri suomalais-argentiinalainen livetango-esitys! Ehdottomasti! Mukaan vähintään tangokvintetti! Saimme nautiskella seuraavaksi Alvaradon sanoitukset ja tulkinnat suomitangoista Siks´ oon mä suruinen, Joensuussa sanoitettuna, ja Tähdet meren yllä, Paraisilla kirjoitetuin sanoin. Aloin harmitella espanjataidon puuttumista. Kerronnallisuus, melodian ja tekstin painotus, erottaa suomalaisia ja argentiinalaisia tangoja. Tarina kulkee vapaammin argentiinalaisessa ja sen tulkintaa olisi mukava ymmärtää. No, ehkä vanhana latinistina vielä joskus innostun espanjan pariin.

Illan viimeiset kappaleet antoivat esimakua siitä, mitä kaipasinkin. Essi Luttinen ja tanssijat osuivat täydellisesti näkölinjalleni Linnut meren yllä -kappaleen aloituksessa. Linnun siipiä imitoivat liikkeet ja laulaja tanssijoiden liikkeiden keskellä osoitti koreografista oivallusta. Juuri tätä lisää, taiteiden kietoutumista toisiinsa! Jos Piazzollan buonosairesilainen Maria sopi Luttiselle, niin teki tämäkin kappale. Molempiin tarvitaan aikuinen, elämää ja sen draamaa nähnyt nainen tulkiksi. Herkkyys ja voima yhdistyivät säestyksen draamaan. Pianon bassoiskut saivat kaipaamaan kontrabasson ja bandoneonin kiihkeää repimistä.

Linnut meren yllä

Taas näen linnut meren yllä, ne liitää siivin valkoisin. 
Ne melkein saavuttavat taivaan, jota en enää voi tavoittaa.
Ja yhtä kevein siiveniskuin luokseni muistot palaavat
ja kalvakkaina niin kuin aaveet palaavat haaveet, menneet unelmat. 
Nuo menneet haaveet, jotka kadotimme kun menetimme linnut merenkin. 
Unelmain varjot, peilin heijastukset, mä tahdoin hetken henkiin herättää. 
Mielessäin luotas karkoitin nuo toiset, pois taioin julmasti mä hänetkin. 
Kävin henkien taistelun sinusta rakkahin ja sitten yksin sulkani suin.
Taas näen linnut meren yllä, on yö kuin peili suunnaton 
Ne sokein silmin tuulta halkoo, on niiden kutsu lohduton. 
Mä niiden kanssa lennän kauas, mä lennän valtamerten taa. 
Mä melkein saavutin jo taivaan nyt aaltoihin voin sukeltaa.
Mä niiden kanssa lennän kauas, et voi mua enää tavoittaa 
mä kerran saavutin jo taivaan nyt aaltoihin voin sukeltaa.
Suom. sanat Daniel Katz

Piazzollan Libertango ja Gardelin Por una Cabeza / Kuoleman paikka täydellistivät illan. Ja saimmehan me toki ylimääräisen! Itse olisin toivonut Alfonsina ja meri -tulkinnan uudelleen tai jonkun tangoista, mutta saimmekin Hopeisen kuun, foksin. Tulisielulle viileän kuun tuijottajalle ihan sopivaa sekin.

Tätä tekstiä viimeistellessäni talven ensimmäiset pumpuliset lumihahtuvat leijailevat ikkunan takana ja peittävät kotipihan. Pyöräytän levylautaselta etelän lämpöä uudelleen ja uudelleen, Fuimos. Lämpöä ja jäätä, rakkautta ja sen tuskaa. Tango, kosketan.

~~~~~~~~~~~~~

Lämmin kiitos lämmittävästä illasta <3. Muchas gracias, señor Alvarado! Kiitos solisti- ja esityskuvista Essi Luttinen!

Kannattaa mennä katsomaan esitystä ihan paikan päälle, linkki sinne tässä! Suosittelen! Lämmitellä voi vaikka tämän lista avulla:

Tamara Lundin Jäljet hiekassa
Tuore Alvaradon striimaus Täysikuusta
Alvaradon Liljankukka, Quédate por siempre
Ariel Ramirezin Alfonsina y el Mar ja suomeksi Alfonsina ja meri
Carlos Gardelin Volver
Georges Bizet´n Habanera oopperasta Carmen
The Piazzolla Orchestran esittämä Yo Soy Maria
Johanna Debreczeni ja Martin Alvarado Las Sombras del Desamor / Siks’ oon mä suruinen
Tuore Alvaradon striimaus Estrellas Sobre el Mar (Tähdet meren yllä)
Astor Piazzollan sävellys Los Pajaros perdidos Eugenia Leónin ja Linnut meren yllä Anneli Saariston tulkintoina
Grace Jonesin tulkinta Piazzollan Libertangosta
Carlos Gardelin klassikko: Por una Cabeza ja Eino Grönin tulkitsemana Kuoleman paikka