Sain ystävältäni yllätyslahjan. Hän lahjoitti minulle, ihan muuten vaan, ison pussillisen itse poimimiaan sieniä ja paljasti vielä kaiken kukkuraksi paikan, josta oli ne poiminut. Siellä niitä on kuulemma pilvin pimein jäljellä, suppilovahveroita. Lahja oli mielestäni käsittämättömän suuri, kuka nyt sienipaikkojaan toiselle kertoo! Se oli henkilökohtaisen luottamuksen osoitus, näin himosienestäjien kielellä tulkittuna. Ystäväni tiesi, että paikka olisi nyt lopullisesti minun valtaukseni. Minun paikkani, minun sieneni.
Jatka lukemista ”Kanttarellin opetuksia ahneelle”Kuukausi: lokakuu 2020
Mikä määrittää elämäsi? – Roiha-trilogian tanssillinen osuus
Tämä teksti Maria Jotunin Kultaisesta vasikasta ei millään halunnut valmistua, ei vaikka väkisin väänsin. Jokin oli vinksallaan. Kunnes palikat loksahtivat kohdilleen, klik, klik, klik. Koko kokonaisuus, joka muodostuu kolmesta taiteilijaprofessori Mikko Roihan tulkinnasta, halusi tulla estradille. Maria Jotunin teoksista yksi ei toivonut tulla mainituksi ilman toista ja ilman Orvokki Aution seuraa. Kevät 2018 – Pesärikko, kevät 2019 – Miehen kylkiluu ja vihdoin 2020 syksy – Kultainen vasikka, ovat yhtä kuin Roiha-trilogia.
Jatka lukemista ”Mikä määrittää elämäsi? – Roiha-trilogian tanssillinen osuus”Syyskuva
Täällä Turun seudulla on nyt syysloma-aika. Tänä vuonna se on tarkoittanut monille liikkumista lähiseuduilla, käymistä sellaisissa tapahtumissa, joihin uskaltaa itse turvallisesti mennä, ja ulkoilua kauniissa, kuulaassa syyssäässä.
Itse olen tälläkin viikolla opiskellut soveltavaa taidetta ja monitaiteisuutta. Opiskeluista, sisällöstä ja tarkoituksesta varmaan kerron lisää ja tarkemmin myöhemmin. Kirjoittamisen suhteen olen vähän ”himmaillut”. Jotenkin on vain tuntunut siltä, että on ollut pakko.
Jatka lukemista ”Syyskuva”Naiset sodan varjoista
Valot sammuivat ja Turun Kaupunginteatterin Sopukkaan laskeutui pitkä hiljaisuus. Loppuiko esitys jo? Näin äkkiä?! Jäin janoamaan lisää. Ihmettelin itseäni, koska olin ennakolta jännittänyt tämän esityksen katsomista. En ole erityisemmin mieltynyt mihinkään sota-aiheiseen eikä Väinö Linnan Tuntematon sotilas kuulu lempiteoksiini, vaikka kansallisklassikko onkin. Koska Toisen tuntemattoman lähtökohtana ollut teos ei erityisemmin kiinnosta, ajattelin että yhdeksästä nykykertomuksesta dramatisoitu esityskään ei jaksaisi kiinnostaa. Olinpa todella väärässä!
Jatka lukemista ”Naiset sodan varjoista”Jälleen soitti Dallapé!
Legendaarinen, 95-vuotias kansallisorkesteri, sitä on Dallapé! Miten sen paremmin sanoisi?! Ennen orkesterin illan konserttia Turun Kaupunginteatterissa kuuntelin Dallapén juhlalevyä kahdenkymmenen vuoden takaa ja katselin sen kansikuvia. Historiaa kerrottiin kokoonpanosta vuosilta 1989-2000, ja olipa myös kuva vuodelta 1934. Musiikin legendoista siinä kuvassa istuivat mm. A.Aimo ja Viljo ”Vili” Vesterinen. Ajatukseni veivät kauas, edesmenneiden isoäitieni (s.1910 ja 1918) nuoruusaikaan. Kuvittelin, miten he katselevat pilven reunalta, kun lapsenlapsi kuuntelee samoja iskusävelmiä kuin he joskus nuorina.
Jatka lukemista ”Jälleen soitti Dallapé!”




