Mul oli jano. Teatterinjano. Hirveä jano! Maanantai-iltapäivänä olin raahautunut keitaalle ja edessäni heiluteltiin virvoittavaa lasia, piripintaan asti täynnä olevaa isoa lasillista viileää, raikasta lähdevettä. Oliko tämä totta vai kangastusta? Uskoako vai ei?

Syksyn ensimmäinen mediatilaisuus Turun kaupunginteatterissa ja käsikirjoitukseen oli kirjoitettu: ”Henkilökunta seisoo turvavarustein etäällä yleisöstä, puhuu rauhallisesti ja luottamusta herättävin sanoin. Kukaan ei kiirehdi. Taulut vilkkuvat turvaohjeita. Minä desinfioin, sinä desinfioit, naamioidumme. Voimme luottaa toisiimme.” Prologi tuottikin turvallisuuden tunteen. Meillä ei ole täällä mitään hätää!

”What good’s permitting
Some prophet of doom
To wipe every smile away.
Life is a Cabaret, old chum
Come to the Cabaret!”

Jos koko ajan saa kuulla negatiivisia uutisia, on mielenterveyden vaalimiseksi suljettava muu maailma mielensä ulkopuolelle. Liika on liikaa, haluan paeta. Lukitsen mieleni ulkopuolelle ahdistuksen, huolen, tulevaisuudensuunnitelmat ja antaudun eskapismin hurmiolliseen virtaan, painottomaan kelluntaan. Järkeni sanoo, että on järjetöntä rajoittaa ihmisiä kuolemaan ikävään yksinäisinä omissa lokeroissaan. Haluan pitää taiteilijat töissä, meidät taidetta ja kulttuuria janoavat katsomoissa ja kulttuurialan virtaavassa liikkeessä, vaikka vähän hyisen kohmeisenakin.

”What good is sitting all alone in your room?
Come hear the music play.
Life is a Cabaret, old chum
Come to the Cabaret.”

Aion olla kuten Sally Bowlesin ystävä Elsie: Elän täysillä ja lähden onnellisena ruumiina! Olen valmis. Tässä kaikki, mitä aion poikkeusoloista kirjoittaa. Keskityn sisältöön, en sen rajoituksiin, koska niistä kuulemme riittävästi.

”When I go, I’m going like Elsie.
Start by admitting
From cradle to tomb
It isn’t that long a stay.”

Torstain ennakkoesityksessä sain vihdoin kumota lasilliseni – ja enemmänkin! Lähes hukuin juovuttavaan virtaan ja halusin hukkua!! Viiltävää rakkautta, riipivää historian tosidraamaa, glitteriä, rytmiä, bodypercussionia, orkestraalisia ääniefektejä, voimaa & heikkoutta, outoutta & tavallisuutta, Ensemble-Orkesteri! mustaa, valkoista, punaista… Sitä kaikkea on Cabaret! Elä se! Tunne se! Turun Kaupunginteatterissa!

P.S. Tämä oli alkusyksyistä fiilistelyä ennakkoesityksestä, lisää Cabaret-musikaalista kirjoitan myöhemmin.

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen / Turun Kaupunginteatteri

Lainaukset kappaleesta ”Cabaret”, alkuperäiset sanat Fred Ebb