Vuonna 2017 sain ilon aloittaa noviisibloggaajana Turun kaupunginteatterin Kotikriitikoissa. Porisin kaksi vuotta paivinporinoita-kirjoittajanimimerkin takana ja kirjoitin lähes kaikista teatterin esityksistä monenmoisia tekstejä. Kirjoittajaminäni koki renessanssin ja eli luvan kanssa ihanaa kulttuurintäyteistä elämää. Kirjoittaminen ei ole ottanut loppuakseen kerran uudelleen vauhtiin päästyään, näin aikuisiällä. Se on aina ollut innostava ja mutkaton tapa ilmaista itseäni.

Sanataiteen juuret lepäävät runojen jäljentämisessä ja päiväkirjan kirjoittamisessa, ja ulottuvat aina lapsuus- ja teinivuosiin asti. Olen elämäni aikana kirjoittanut kuitenkin huomattavasti enemmän tieteellistä ja raporttityyppistä tekstiä, vaikka niissäkin olen saanut välillä laittaa myös luovuutta peliin. Ja musiikki on sanattomana kielenä ollut aina minulle ykköstaiteilu, se omin kaikista mielenkiintoisista taiteista. Ehkä sanojen houkutus onkin voimistunut sanattomuuden vastakohtana.

Olen onnekseni saanut viettää monenlaisen kulttuurin täyttämää elämää. Lapsena alkaneesta soittoharrastuksesta on muodostunut osa ammattikoulutustani. Olen saanut ystäviä, joiden ammatit ovat taidealoilla, ja heidän kanssaan on ihanaa jakaa ajatuksia taiteista. Olen myös aina mielelläni ja uteliaana rikkonut rajoja oman osaamiseni ulkopuolelle. Jollei koskaan ole tietämätön oppija, ei voi tulla oppineeksi. Nautin taidehistorian tiedoista ja kuvataiteista, mutta myös hyvistä kirjoista, tanssin pyörityksestä, rakennustaiteesta jne. Taiteen ja kulttuurin maailma on rajaton, kaikki käy kaiken kanssa vuoropuhelua, eikä itseään tai taiteita pidä asettaa turhiin lokeroihin. Rajattomasti lähestyminen kuvaakin ajatustani siitä, miten haluan taidetta ja kulttuuria lähestyä. En halua rajata mitään kulttuurilajia kuuluvaksi vain tietylle osalle ihmisiä. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille! – riippumatta iästä, sosiaalisesta asemasta ja oppiarvosta. Taiteet tuovat hyvinvointia yksilöille ja yhteisölle, meille kaikille. Samoin taiteen ilmentymät ovat moninaiset. Se ylittää kulttuuri- ja kielirajoja, tyylilajeja, mutta yhtä kaikki antaa elämyksiä, joita ihmetellä ja makustella: Näinkö koin? Näinkö näin, kuulin, tunsin? Se on tutkimusmatka paitsi taiteeseen, myös itseen ja toiseen ihmiseen.

Olen aina ollut pohtija, monesti vähän liikaakin, mutta muutaman viime vuoden aikana erityisesti. Aika ajoin jokaiselle tulee hetki kysyä, mikä on minulle tärkeää. Mikä on ylipäänsä elämässä tärkeää? Vastauksista ilman muuta yksi on terveys. Mutta mitä sitten on terveys, onkin monimutkaisempaa. Sairauden vastakohta? Vai jokin piste jatkumolla, kun ei ole ihan terve, mutta ei ihan sairaskaan. Terveys on itselläni suuri paketti, johon kuuluu fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja henkinen puoli. Terveyden puolia olen itse opiskellut psykologiasta ja musiikkiterapiasta. Olen myös kokemusasiantuntijana valmis kertomaan oman tarinani vaikeuksien voittamisesta kohti terveempää elämää. Kulttuuri ja taide ovat keskeisiä tekijöitä omassa hyvinvoinnissani, ne edistävät ja ylläpitävät sitä, ne ovat terveyden asioita ja asialla. Taide on sekä mielen että kehon asia. Tällaisesta esimerkiksi tanssi on hyvä ja rakas esimerkki itselleni. Teen blogissani matkaa myös kehontuntemuksen äärelle, kokonaisvaltaiseen kehon ja mielen hyvinvointiin. Katsotaan minne polkuni johtaa!

Tällaiselle estradille nousen kulisseista. Odotan kokevani monenlaisia kulttuurielämyksiä, joita haluan jakaa Sinulle. Toivon voivani antaa kokemusteni kautta vinkkejä, joista voit ammentaa omassa kulttuurihyvinvointikartassasi. Kutsun Sinut mukaani matkalleni kulttuurikuplintaan!

Kulttuurikuplia – elämyksellisiä, kokemuksellisia, hyvinvointia tuottavia & itseni näköisiä kulttuurikokemuksia!

Kuplien,

Päivi

Tässä luettavaksesi aiempia kirjoituksiani:

Vieraana Turun Kaupunginteatterin Väliaika-podcastissa, jaksossa 22, ”Hurahtanut katsoja”

Kirjoituksiani Turun kaupunginteatterin Kotikriitikot-blogissa 2017-19

Kirjoitukseni Ruissalo puhuu sävelin, jossa kerron suunnittelemastani musiikkisisällöstä Ruissalon Kulttuurikuntoilureiteillä

Minä ja kaksi Kotikriitikkokollegaani avaamme Kotikriitikkoutta Turun kaupungin kulttuuriblogissa